Muutimme nelisen kuukautta sitten avovaimoni kanssa asumisoikeusasuntoon. Tämän asunnon hankkiminen oli tähänastisen elämäni suurin yksittäinen investointi. Olen sinänsä erittäin tyytyväinen tästä päätöksestä (ostamisen jälkeistä rationalisointia, ehkäpä?). Olen kuitenkin huomannut, että tämä ostos on vaikuttanut viimeisen parin kuukauden aikana kaikkiin muihin ostoksiini.
Asunnon hankittuamme meidän piti tietenkin sisustaa se. Olemmekin hankkineet asuntoomme mm. uuden olohuoneen maton, uuden eteismaton, kaksi kylpyhuoneen mattoa, uusia valaisimia, uuden ruokapöydän, pesukoneen, tiskikoneen, pölynimurin, kaksi uutta rahia ja ulkoharjan. Nyt kevään tullessa hankintalistalla ovat polyrottinkiset terassikalusteet sekä kaasugrilli.
Hankintani eivät ole jääneet pelkästään uuteen asuntoon liittyviin tavaroihin. Olen ostanut myös muun muassa itselleni uudet pitopohjasukset sekä jääkiekkomailan.
Joku voisi nyt sanoa, että on ihan luonnollista, että uuteen asuntoon ostaessa tulee ostettua kaikenlaista. Uuden jääkiekkomailan ostaminen vanhan, hajonneen mailan tilalle ei myöskään välttämättä ole mitään kerskakulutusta.
Olen kuitenkin löytänyt itseni viimeisen parin viikon aikana useamman kerran selailemasta Nettiautoa, Nettivenettä ja Oikotien loma-asunto -osastoa. Kiikarissani ovat olleet mm. 2010 vuoden Mercedes-Benz E250, Yamarin 59 DC sekä 40 neliön kesämökki Hämeenlinnan Alajärven rannalta.
Jollakin erikoisella tavalla vaikuttaa siltä, että tuo yhden suuren hankinnan tekeminen sai kaikki muut ostokset vaikuttamaan suhteessa pieniltä. Kävin eilen katsomassa pankkitilini saldoa ja kyllähän sieltä huomasi, että rahahanat ovat olleet auki.
Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että esimerkiksi lomamatkalla rahankäyttö lähtee helposti lapasesta. Jos on matkanut Thaimaan matkasta 3000 euroa, mitä väliä sillä enää on jos ottaakin illallisen kyytipojaksi 50 euron viiniä? Olen lisäksi kirjoitellut aiemmin siitä, kuinka myyjät käyttävät tätä samaa ilmiötä hyväkseen esimerkiksi autokaupoilla. Harva jaksaa vertailla talvirenkaiden hintoja tai kilpailuttaa vakuutuksia ja autorahoitusta enää sen jälkeen kun on neuvotellut kahden viikon ajan 25 000 euron arvoisen uuden auton hinnasta ja tingannut vanhasta autosta maksettavan välirahan kohdalleen.
Monen vuoden penninvenytyksen jälkeen tämä rahojen hieman vapautuneempi käyttäminen on ollut ihan rentouttavaa. Yritän kuitenkin jättää ainakin tuon uuden auton hankkimisen toistaiseksi väliin. Tämä 500 metrin työmatka menee kyllä kesällä kävellenkin.
Näin juuri minulle kävi omistuasunnon ja remontin myötä! Jopa niin pahsti, että piti lopettaa säästöblogin kirjoittaminen. Aion palata ruotuun…
Täytyy tunnustaa, että sama ilmiö hillitsi hieman myös omaa kirjoitteluani tänne viimeisen neljän kuukauden aikana.
Vähän paha kirjoitella säästämisestä kun syytää rahaa oikealla ja vasemmalle.
Meillä sanonta kuuluu: ”Yhteinen konkurssi”. Asetelmassa avioliitto ja yhteinen tili. Meillä kauhun tasapaino toimii: Mies surffailee netin vene- ja auto- ja sikarisivustoja. Minä selaan Lidlin viikkotarjouslehden, Cittarin plussatarjoukset ja loppuunmyynti-ilmoitukset.
1€ perunakilosta on ihan liikaa, mutta kesäksi haluan uudet matalaprofiilirenkaat ja aluvanteet. Tiedän missä maito on sentin halvempaa mutta takaterassilla muhii poreallas. Valintoja kuitenkin nämä kaikki. Jostain säästää niin jotain muuta sitten saa.
Kesämökki veden rannalla on sijoitus, auto ja vene ainostaan nautintoon liittyvä sijoitus 🙂
Koska olen pitkäaikainen ”Tarkkis” lukija, on pakko kysyä, miten on käynyt ”asunto käteisellä”- hankeellesi ja miten perustelit itsellesi aso-hankinnan? Kyseessähän on paljon juuri talouden näkökulmasta parjattu asumismuoto, joka edustaa ”rahat kankkulan kaivoon”-ideaa. Asun itse Asumisoikeusasunnossa ja pohdin jatkuvasti näitä näkökulmia… ja ajattelin sitten sijoittaa juurikin mökkiin 🙂
Olen itsekin hieman ihmetellyt tätä aso-muotoa ja sen kallista vuokraa/vastiketta.
Itse kuitenkin olen tullut siihen lopputulokseen, että se on tavallaan vuokralla-asumista, mutta siinä maksetaan kynnysraha paremmasta asuinympäristöstä. Tällä tarkoitan sitä, että pahimmat kääliöt ja sossupummit ei asu naapurissa. Ja ainahan sen kynnysrahan saa takaisin pois muuttaessa. Eikä tarvitse edes pelätä meneekö asunto kaupaksi vai ei, vaan se tulee automaattisesti indeksikorjattuna.
Mielellään lukisi jatko-osan tähän kirjoitukseen, kuinka käy nettiselailun ja hankintahimon kanssa.
Miten suuri tuo asumisinvestointi oli? Ei kai se nyt sentään ole suuri verrattuna esim. mainitsemaasi 2010 E-meseen?