Tekijä: Markus Ossi

Törmäsin järjestelyvinkkejä etsiessäni amerikkalaisen terapeutin Katherine Davisin kirjaan ”How to keep house while drowning”. Davisilla on myös suosittu TikTok-tili @domesticblisters, jossa hän jakaa käytännönläheisiä neuvoja siivoamisesta ja arjen hallinnasta.

Katherine Davis on kehittänyt siivousmenetelmän erityisesti heille, jotka kamppailevat uupumuksen, ahdistuksen tai ADHD:n kanssa. Monissa perinteisissä siivous- ja organisointimenetelmissä oletetaan, että ihmisillä on runsaasti aikaa, energiaa ja jo valmiiksi järjestelmällinen elämä. Davisin viiden kohdan siivousmenetelmä erottuu joukosta, sillä se lähtee liikkeelle siitä, että siivoaminen ei ole esteettinen toimenpide, vaan välttämätöntä kodin turvallisuuden takaamiseksi. Menetelmä keskittyy siihen, miten tila saadaan nopeasti turvalliseksi poistamalla roskat, ruoantähteet ja vanhat pyykit, jotka voivat aiheuttaa terveysriskejä.

Neurodivergentin ja neurotyypillisen kodin ero

Neurodivergenttien, kuten ADHD- ja autististen henkilöiden, kodeissa siisteysongelmat johtuvat usein:

• Sensorisesta kuormituksesta
• Keskittymisvaikeuksista
• Tehtävien aloittamisen ja loppuunsaattamisen haasteista

Tavaroita, kuten likaisia astioita, ruoantähteitä ja viikkoja vanhoja pyykkejä, kertyy helposti, koska siivousprosessi voi tuntua ylivoimaiselta ja sekavalta. Tällaisessa ympäristössä siivous ei ole pelkkä esteettinen valinta, vaan ensisijainen toimenpide kodin turvallisuuden ja terveyden takaamiseksi.

Neurotyypillisissä kodeissa sotku liittyy usein enemmän visuaaliseen häiriöön – tilan epäjärjestys häiritsee viihtyisyyttä, mutta ei välttämättä aiheuta välittömiä terveysriskejä. ADHD- ja autististen henkilöiden kodeissa siivoamatta jättäminen voi johtaa terveysvaaroihin, kuten homehtuneisiin astioihin tai vaarallisesti lojuviin tavaroihin, jotka uhkaavat kodin turvallisuutta. Katherine Davisin menetelmä priorisoi näiden riskien poistamisen ensin, mikä tekee siitä realistisen ja toimivan ratkaisun neurodivergenteille, joiden tarpeet eroavat perinteisestä siisteyskäsityksestä.

Reddit ja käyttäjäkokemukset

Esimerkiksi Redditin ADHD-yhteisöissä käyttäjät ovat kiittäneet tämän menetelmän käytännöllisyyttä ja sitä, että se painottaa terveysriskejä aiheuttavien tekijöiden, kuten roskien ja homeisten astioiden, poistamista ensin. Jotkut ovat kuvailleet tätä menetelmää ”pelastavaksi” juuri siksi, että se auttaa välttämään suurimman uhan – terveyshaitat – ennen kuin energiaa käytetään järjestämiseen.

Tämä menetelmä on ollut ”game changer” monille, jotka ovat kamppailleet perinteisten siivousrutiinien kanssa. Moni kertoo, että menetelmä vapauttaa siitä syyllisyydestä ja paineesta, joka tulee, kun täydellistä järjestystä ei saavuteta.

Menetelmän ydinajatus on yksinkertainen mutta oivaltava: vaikka huone näyttäisi kuinka sotkuiselta tahansa, siellä on loppujen lopuksi vain viittä siivottavaa asiaa.

Viisi siivottavaa asiaa

1. Roskat
2. Astiat
3. Pyykit
4. Tavarat, joilla on paikka mutta eivät ole paikallaan
5. Tavarat, joilla ei ole paikkaa

Menetelmässä edetään järjestelmällisesti näiden viiden kategorian kautta, mikä tekee siivoamisesta suoraviivaisempaa ja vähemmän stressaavaa.

Näin menetelmä toimii

1. Kerää roskat

Aloita ottamalla jätesäkki tai roskakori käteesi ja kierrä huone läpi keräten kaikki roskat. Älä tässä vaiheessa vie roskia ulos, vaan jätä säkki odottamaan. Tällä vältetään se, että keskittyminen herpaantuu huoneesta poistumisen myötä.

2. Kerää astiat

Seuraavaksi kerää kaikki likaiset astiat. Voit laittaa ne pesualtaaseen tai esimerkiksi astiaan, joka on helppo siirtää myöhemmin keittiöön. Tärkeää on saada astiat pois huoneesta. Älä vielä pese niitä.

3. Kerää pyykit

Ota likapyykkikori tai vaikka iso jätekassi ja kerää siihen kaikki vaatteet ja tekstiilit, jotka lojuvat ympäriinsä. Davisin mukaan, jos vaate on lattialla, se on pyykkiä. Näin vältetään turha pohdinta siitä, onko vaate vielä puhdas vai ei. Älä vielä pese pyykkiä.

4. Laita paikalleen tavarat, joilla on oma paikka

Käy läpi tavarat, joilla on selkeä säilytyspaikka. Laita kirjat takaisin hyllyyn, lelut lelulaatikkoon ja niin edelleen. Jos tavara kuuluu toiseen huoneeseen, voit kerätä ne erilliseen kasaan tai koriin viedäksesi ne myöhemmin oikeaan paikkaan.

5. Käsittele tavarat, joilla ei ole paikkaa

Nyt jäljellä ovat tavarat, joille ei ole vielä määritelty säilytyspaikkaa. Tässä vaiheessa voit pohtia, tarvitseeko jokainen näistä tavaroista todella säilyttää. Jos tavara on tarpeellinen, mieti sille järkevä ja pysyvä säilytyspaikka. Jos et löydä tavaralle paikkaa tai et tarvitse sitä, harkitse sen kierrättämistä tai pois heittämistä.

Miksi menetelmä toimii

Menetelmän tehokkuus perustuu siihen, että se yksinkertaistaa siivousprosessin. Sen sijaan, että näkisit edessäsi hallitsemattoman sotkun, jaat tehtävän pienempiin, konkreettisiin osiin. Aivot pystyvät keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, mikä vähentää ahdistusta ja helpottaa aloittamista.

Lisäksi kategorioittain eteneminen antaa nopeita onnistumisen kokemuksia. Kun saat yhden kategorian valmiiksi, tunnet edistyväsi, mikä motivoi jatkamaan. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun siivoaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Omat kokemukseni menetelmästä

Kokeilin tätä menetelmää omassa kodissani, ja olin yllättynyt siitä, kuinka nopeasti tilanne parani. Aloitin olohuoneesta, joka oli kuin pommin jäljiltä. Seuraamalla viittä askelta sain huoneen takaisin käyttökuntoon yllättävän nopeasti.

Huomasin myös, että menetelmä auttoi minua välttämään tyypilliset sudenkuopat. En esimerkiksi jumittunut selailemaan vanhoja lehtiä roskia kerätessäni tai alkanut järjestellä kirjahyllyä astioita kerätessäni. Fokus säilyi yhdessä tehtävässä kerrallaan.

Hyväksy realismi siivouksessa

Davis korostaa kirjassaan myös armollisuutta itseä kohtaan. Joskus on parempi hyväksyä, että kaikkia tavaroita ei ehdi käsitellä täydellisesti heti. Esimerkiksi lahjoitettavaksi tarkoitetut vaatteet, jotka ovat kuukausia odottaneet pusseissa, voi olla parempi heittää pois, jos ne aiheuttavat stressiä.

On tärkeää muistaa, että siivouksen tavoitteena on tehdä kodista toimiva sinulle ja perheellesi. Se ei ole moraalinen mittari tai täydellisyyden tavoittelua. Realistinen suhtautuminen omiin resursseihin ja jaksamiseen tekee siivoamisesta helpompaa ja vähemmän kuormittavaa.

Lopuksi

Katherine Davisin viiden kohdan siivousmenetelmä on yksinkertainen mutta tehokas tapa saada koti järjestykseen ilman ylimääräistä stressiä. Se on auttanut minua näkemään siivouksen uudessa valossa ja toivottavasti siitä on apua myös sinulle.

Jos olet joskus kokenut siivoamisen ylivoimaisena tai et tiedä, mistä aloittaa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä menetelmää. Saatat yllättyä siitä, kuinka paljon helpommaksi kodin järjestäminen muuttuu.

Kotimatka-tiliä Instagramissa ylläpitävä Viivi Rintanen on avannut tilillään heidän perheensä menoja. Ehkä hieman yllättäenkin eniten keskustelua herätti se, että Viivi ostaa usein take away -kahvia.

Viivin tarinan tekstiä lainaten:

Tuosta take away -kahvista heräsi keskustelua. Monet säästövinkit kehottavat välttämään niiden ostamista, mutta mun mielestä kannattaa punnita että mikä tuo lisäarvoa itselleen ja mikä ei. Toisaalta monet talouskirjat neuvovat nostamaan tuloja ja ostamaan niitä take away -kahveja tai mikä ikinä pitää draivin päällä.

Ajattelin avata tässä blogijutussa tätä säästövinkkiä sen herättämää keskustelua useammastakin eri näkökulmasta.

”Älä osta take away kahvia” -vinkin suosio

Take away -kahvin ostamatta jättämisen suosio säästövinkkinä juontaa juurensa David Bachin erinomaiseen kirjaan ”The Automatic Millionaire”.

David Bach julkaisi kirjan vuonna 2003, jolloin Starbucks-kahvilaketju oli kasvanut USA:ssa tuhansien kahviloiden ketjuksi ja sieltä mukaan ostettu caffé latte -kahvi oli noussut tietynlaiseksi aikana ilmiöksi. Päivittäisestä erikoiskahvista oli tullut kaikille saavutettavissa olevan arjen luksuksen symboli.

David Bach päätyi käyttämään mukaan ostettua kahvia kirjassaan esimerkkinä menoerästä, joka on:

1. pieni
2. säännöllinen
3. harkinnanvarainen
4. jää ihmisiltä usein huomaamatta

Tämän pohjalta hän esitteli kirjassaan termin ”latte factor”, jota hän käytti kuvaamaan miten pienet, säännölliset ja usein huomaamattomat menot voivat kuluttaa yllättävän suuren osan tuloistamme.

Päivittäinen Starbucksista mukaan ostettu latte oli nerokas esimerkki ei-pakollisesta menosta, josta oli tullut hyvin yleinen, varsinkin nuorten ammattilaisten keskuudessa.

Tämän vinkin tavoitteena oli herätellä nuoria ammattilaisia huomaamaan kuinka suuren osuuden tuloistaan he käyttävät noutokahvin kaltaiseen luksukseen. David Bachin tavoitteena oli myös kyseenalaistaa tätä valintaa pakottamalla ihmiset miettimään vastaako heidän kulutuksena kaikilta osin heidän omia arvoja sekä toisaalta heidän pitkän aikavälin tavoitteitaan.

Ajan kuluessa latte factor -termi alettiin yhdistää yleisesti kerskakulutukseen sekä pieniin, näennäisen harmittomiin ostoksiin, jotka osaltaan voivat ajaa ihmisiä taloudellisia vaikeuksiin.

Vinkin kohderyhmä

Tämän säästövinkin kohderyhmänä ovat opiskelijat ja nuoret ammattilaiset. Suomalainen tyypillinen nuori ammattilainen on:

• sinkku
• korkeakoulutettu
• työkokemusta 0-5 vuotta
• asuu pääkaupunkiseudulla

Jos haluaisimme tehdä tästä henkilöstä persoonan, voimme ajatella vaikkapa kuvitteellista 24-vuotiasta Marikaa:

Marika on valmistunut kolme vuotta sitten Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta, jossa hän opiskeli pääaineenaan markkinointia. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Marika teki pro gradun helsinkiläiseen mainostoimistoon, jonne hän päätyikin töihin valmistumisensa jälkeen. Marika asuu ystävättärensä kanssa kimppakämpässä Töölössä.  Marika harrastaa joogaa, käy kuntosalilla ja rakastaa matkailua. Marika ansaitsi jo opiskeluaikanaan hieman sivutuloja Instagram-tilinsä avulla, jossa hän jakoi 25 000 seuraajalleen tarinoita elämästään. Marikan kuukausipalkka on 5000 euroa kuukaudessa ja lisäksi hän saa Instagram-tilinsä avulla sivutuloja 30 000 euroa vuodessa. Yhteensä Marikan bruttotulot ovat 90 000 euroa vuodessa.

Jos pystyt samaistumaan Marikan tilanteeseen, tämä säästövinkki on sinua varten.

Potentiaalinen säästö

Olen itse maalla asuva harmaantuva perheenisä, joten pyysin tähän laskelmaan apua Helsingin Alppilassa asuvalta ystävältäni, joka kuuluu tämän säästövinkin kohderyhmään. Ystäväni kertoi minulle ostavansa arkisin mukaan caffé latte -kahvin Gateau-nimisestä leipomosta. Hän ei muistanut kahvin hintaa koska ostaa usein kahvin kanssa jonkin konditoriatuotteen mutta arveli sen olevan noin kolme ja puoli euroa kuppi. Tarkastin Gateaun hinnaston ja latte-kahvin hinta näyttää maksavan oikeasti 4,20 euroa.

Esimerkkilaskelma: take away -kahvin ostamisen lopettaminen

Jättämällä take away -kahvin ostamatta, ystäväni voisi siis säästää:

• viikossa 21 euroa
• kuukaudessa 92 euroa
• vuodessa 1050 euroa

Tässä säästövinkissä ei ollut kuitenkaan kysymys pelkästään take away -kahvista. Tämän vinkin ideana oli herättää meidät miettimään mihin pieniin asioihin käytämme rahaa säännöllisesti ja huomaamatta ja tämän jälkeen miettimään voisimmeko käyttää nämä rahat johonkin itsellemme tärkeämpään asiaan. Mikäli ystäväni haaveena olisi esimerkiksi matkustaa enemmän, voisi hän tehdä tuolla vuosittain säästyneellä 1000 eurolla hyvinkin muutaman viikon ulkomaanmatkan Euroopassa.

Esimerkkilaskelma: säästyneiden rahojen sijoittaminen

David Bachin latte factor -metaforan taustalla oli myös ajatus siitä, että siirtäisimme katseet arjen luksuksesta kohti pitkän aikavälin tavoitteitamme.

Ystäväni ja hänen avovaimonsa ovat ajatelleet hankkivansa lapsen noin viiden vuoden päästä. Koska ystäväni katse on tukevasti tulevaisuudessa, hän miettii jo nyt miten voisi lahjoittaa tulevalle lapselleen pesämunan hänen täyttäessään 18 vuotta.

Oletetaan, että ystäväni lopettaisi kokonaan take away -kahvin ostamisen ja sijoittaisi nämä säästyneet rahat kerran kuukaudessa laajasti hajautettuun indeksirahastoon. Hän aikoo lopettaa uuden rahan sijoittamisen lapsen synnyttyä. Oletetaan lisäksi, että valitun indeksirahaston odotettu tuotto inflaation jälkeen on 6 %.

Lue lisää: Osakemarkkinoiden keskituotto

Oheisessa laskelmassa ystäväni sijoittaa viiden vuoden ajan tunnollisesti noutokahviin normaalisti käyttämänsä rahat laajasti hajautettuun indeksirahastoon. Jo ensimmäisen viiden vuoden jälkeen hän oli saanut 828 euroa tuottoa osakemarkkinoilta. Hänen kokonaissijoituksensa viiden vuoden aikana on Gateau-kahvilan latte-kahvin hinnoilla 5 544 euroa.

Vuosi	Sijoitettu rahasumma (€)	Sijoitusten arvo (€)
0	0 €	0 €
1	1 109 €	1 172 €
2	2 218 €	2 381 €
3	3 327 €	3 640 €
4	4 436 €	4 951 €
5	5 544 €	6 372 €
10	5 544 €	8 498 €
15	5 544 €	11 333 €
20	5 544 €	15 080 €
23	5 544 €	18 292 €

Vaikka ystäväni ei lisäisi sjoituksiin ollenkaan rahaa seuraavan 18 vuoden aikana, kasvaisi hänen 5 544 euron alkuperäinen sijoituksensa 18 292 euroon. Hänen korkotuottonsa olivat siis noin 2,5 kertaa alkuperäistä sijoitussummaa suuremmat.

Vinkin tärkein opetus: halujen ja tarpeiden erottaminen

”Jätä take away -kahvi ostamatta” -vinkin tarkoituksena on opettaa, että jos haluamme säästää rahaa, meidän tulee tietää ja tiedostaa mihin rahamme menevät ja tunnistaa miten pienet menoerät kumuloituvat suureksi rahasummaksi vuoden aikana. Lisäksi näimme yllä, miten korkoa korolle -ilmiötä hyödyntäen viivästyttämällä kulutustamme voimme pienillä nykyhetken säästöillä saavuttaa pitkän aikavälin unelmamme.

Tämän vinkin tärkein opetus onkin kannustaa meitä ottamaan omat säästämistottumuksemme hallintaamme ja opettamaan meitä miettimään mitkä kulut ovat harkinnanvaraisia (haluja) ja mitkä kulut ovat pakollisia (tarpeita).

Budjetoinnissa menot jaetaan tyypillisesti kolmeen kategoriaan:

• pakolliset menot
• halut
• säästäminen

Pakolliset menot sisältävät asumisen (vuokra tai asuntolainan lyhennys), ruoan, välttämättömät liikkumiskustannukset, vakuutukset, sähkön, veden ja lämmityksen sekä muut välttämättömät kulut kuten vaatteet ja terveydenhuollon.

Lue lisää: Selvitä todelliset pakolliset menosi

Halut ovat menoja, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta jotka tekevät elämästä mukavampaa. Näitä ovat esimerkiksi harrastukset, matkustaminen, ravintolaruokailu, viihde ja muut ylellisyydet.

Säästöt ovat kaikki se raha, joka jää yli pakollisten menojen ja halujen jälkeen. Joskus säästöt jaetaan erikseen säästöihin ja sijoituksiin.

Tasapainoisessa budjetissa 50 % käytetään pakollisiin menoihin, 30 % haluihin ja 20 % säästämiseen. Tätä kutsutaan 50/30/20 -säännöksi.

Halujen ja tarpeiden osuus budjetissa pienituloisilla

Mitä pienemmät kotitalouden tulot ovat, sitä suurempi osa menoista käytetään perustarpeisiin. Pienituloisten menoista valtaosa koostuu pakollisista menoista. Pienituloisten ongelma ei ole että haluihin käytettäisiin liikaa rahaa. Pienituloisten ongelma on että pakolliset menot ovat liian korkeat suhteessa tuloihin.

Jos tasapainoisessa budjetissa 50 % käytetään pakollisiin menoihin, 30 % haluihin ja 20 % säästämiseen, pienituloisen budjetissa 80 % käytetään pakollisiin menoihin, 20 % haluihin ja 0 % säästämiseen.

Lue lisää: Liian suuret pakolliset menot

Halujen ja tarpeiden osuus budjetissa nuorilla ammattilaisilla

Nuorten ammattilaisten tilanne on täysin erilainen kuin pienituloisten. Nuorilla ammattilaisilla pakollisten menojen osuus budjetista on usein äärimmäisen alhainen. Toisin kuin pienituloisilla, heidän pakolliset menonsa jämähtävät usein opiskeluaikaiselle alhaiselle tasolle. Sen sijaan käteen jäävien tulojen noustessa halujen osuus tuloista räjähtää käsiin.

Jos tasapainoisessa budjetissa 50 % käytetään pakollisiin menoihin, 30 % haluihin ja 20 % säästämiseen, nuoren ammattilaisen budjetissa 30 % käytetään pakollisiin menoihin, 70 % haluihin ja 0 % säästämiseen.

Nuoren ammattilaisen menoissa korostuvat sellaiset asiat kuin:

• ulkona syöminen, noutoruoka, baarit ja yökerhot
• take away -kahvit, juomat, kahvilat
• vaatteet ja muoti
• kuntosalijäsenyydet, jooga ja muut urheiluun liittyvät kulut
• viihde ja tilauspalvelut (konsertit, elokuvat, Netflix)
• matkailu
• viihde-elektroniikka
• luksustuotteet (kellot, käsilaukut, kengät)

Budjetissa suuren osuuden voivat viedä myös alkoholi ja muut päihteet.

Lue lisää: Et voi saada kaikkea

Käymällä omat menonsa kriittisesti läpi, monilla nuorilla ammattilaisilla on niin halutessaan mahdollisuus kasvattaa itselleen jopa erittäin merkittävä sijoitusvarallisuus. Mitä nopeammin tämän sijoittamisen aloittaa, sitä pidempään korkoa korolle -ilmiö pääsee toimimaan.

Aivan kuten Viivi Instagram-tarinassaan vihjasiin, säästämisessä ei kuitenkaan pidä mennä liian pitkälle.

Lue lisää: Liiallisen säästäväisyyden ongelmat

Vinkin kritiikki

Tätä säästövinkkiä kohtaan on esitetty pääasiassa kahdenlaista kritiikkiä. Jotkut kritisoivat tätä vinkkiä siitä, että sen esittäjät ovat vieraantuneet pienituloisten arjesta. Toiset taas kritisoivat tätä sillä kulmalla, että take away -kahvi on heille sallittu arjen luksus.

Vinkki on irti pienituloisten arjesta

Yleisesti Suomessa eniten tunteita herättäviä säästövinkkejä ovat:

1. Älä käytä autoa
2. Poimi mustikoita
3. Älä osta take away -kahvia

Älä käytä autoa -vinkki ärsyttää Kehä III:n ulkopuolella asuvia monilapsisia perheitä. Vinkki mustikoiden poimimisesta nähdään etuoikeutettujen neuvona, joka satuttaa turvaverkkojen läpi solahtaneita. Älä osta take away -kahvia vinkki nähdään esimerkkinä siitä miten säästövinkkejä jakavat ovat vieraantuneet pienituloisten arjesta. Ilmassa lentää termejä kuten ”ableismi”, ”richsplaining” ja ”vihapuhe”.

Oma näkemykseni on että säästövinkit voivat olla erittäin hyödyllisiä:

1. velkavaikeuksista eroon pyrkiville
2. opiskelijoille ja nuorille ammattilaisille
3. perheille, jotka haluavat budjetoida paremmin
4. suurituloisille henkilöille, jotka haluavat optimoida talouttaan
5. ihmisille, jotka valmistautuvat suuriin elämänmuutoksiin, kuten eläkkeelle siirtymiseen tai lapsen saamiseen

Aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia, olin vastavalmistunut nuori ammattilainen ja kirjoitin tätä muille samassa tilanteessa oleville.

Tällä hetkellä olen monilapsisen perheen isä mutta kun kirjoitan säästämisestä ja sijoittamisesta, kohderyhmäni ovat suurituloiset henkilöt, jotka haluavat optimoida talouttaan. Aivan kuten Kotimatka-tilin Viivillä ja Antilla, tavoitteeni on Fat FIRE -tilanne.

Lue myös: Kenelle kirjoitan tätä blogia?

Kun iltapäivälehden toimittajat kirjoittavat juttuja säästämisestä tai taloudesta, heidän mieleensä piirtyy kuva lukijasta, joka edustaa heikosti koulutettua ja ilmaisia ämpäreitä jonottavaa ”tuulipukukansaa”. Heidän tulonsa taas perustuvat siihen kuinka paljon klikkejä, jakoja ja kommentteja julkaistut jutut keräävät.

Esimerkkinä tästä on vaikkapa Iltalehden ”Näin säästät 50 euroa – 9 oikeasti pienituloisen säästövinkkiä” -artikkeli:

Tässä jutussa kerrotaan, miten voi säästää edes pienen puskurin – vaikkapa 50 euroa, joka saattaa olla tarpeen tullen iso raha. Keskitymme vinkkeihin, jotka sopivat niille, jotka ovat jo karsineet menoistaan paljon – tässä jutussa ei puhuta ravintolassa syömisestä tai take away -kahveista.

Toimittaja nosti tässä aivan perustellusti take away -kahvin ostamatta jättämisen esiin esimerkkinä säästövinkistä, joka ei ole suunnattu pienituloisille.

Mitä tämän jutun ”oikeasti pienituloisen säästövinkit” sitten olivat?

• Vinkki 3: harvenna pyykkikertoja
• Vinkki 5: kerää pulloja tai tölkkejä
• Vinkki 6: värjää hiukset harvemmin
• Vinkki 7: luovu Netflix-tilauksesta

Aivan kuten vinkki take away -kahvin ostamatta jättämisestä, myös nämä vinkit saattavat tuntua pienituloisille itsestään selviltä tai jopa loukkaavilta. Aivan samalla tavalla säästövinkkejä, kuten ”aloita kuukausisäästäminen” tai ”investoi aurinkoenergiaan”, ei voida soveltaa pienituloisille, koska ne vaativat joko suurta alkupääomaa tai taloudellista liikkumavaraa.

Jotkut pienituloiset saattavat löytää säästövinkeistä hyödyllisiä strategioita, jotka auttavat heitä selviämään taloudellisesti vaikeina aikoina. Säästäminen voi myös auttaa ihmisiä luomaan taloudellista turvallisuutta pitkällä aikavälillä, vaikka se olisikin haastavaa lyhyellä aikavälillä.

Säästövinkit on kuitenkin lähtökohtaisesti suunnattu ihmisille, jotka haluavat optimoida talouttaan ja kasvattaa varallisuuttaan. Säästövinkkejä ei ole suunnattu ratkaisemaan pienituloisuutta.

Jos tulojen kasvattaminen ei ole mahdollista, kyse ei ole enää säästämisestä, vaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tämä on asia, jota tulee käsitellä esimerkiksi sosiologian ja politiikan näkökulmista.

Take away -kahvi on arjen luksusta

Kotimatkan Viivin ja muiden tämän säästövinkin todelliseen kohderyhmään kuuluvien kannalta mielenkiintoisempi on ajatus siitä että take away -kahvi on sallittu arjen luksus.

Monet meistä elävät jatkuvassa ”palkitse itsesi” -moodissa. Arjen stressi ja jatkuva paine suorittamiseen saa meidät tuntemaan että arjen luksus ja itsensä palkitseminen on paitsi hyväksyttävää, jopa pakollista. Markkinointiviestintä kannustaa meitähän tähän muistuttamalle meille jatkuvasti, että olemme ansainneet tämän.

Lue lisää: ”Olen ansainnut tämän” on varoitusmerkki

Valitettavasti arjen pienet palkinnot ovat vain hätäratkaisuja. Take away -kahvin tai vastaavan pienen palkkion ostaminen vapauttaa aivoissamme dopamiinia, joka on aivojen mielihyvähormoni. Tämä dopamiini saa meidät tuntemaan hetkellistä mielihyvää, mikä on varmasti tervetullutta kaoottisen arjen keskellä.

Ongelmana sekä taloudellisesti että oman mielenterveytemme kannalta katsottuna on että tämä ei ole ratkaisuna kestävänä. Ajan kuluessa aivomme sopeutuvat tähän ja arjen luksuksista saamamme mielihyvän määrä laskee. Tätä Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin tunnetuksi tekemää ilmiötä kutsutaan nimellä hedonistinen oravanpyörä.

Aivojemme sopeuduttua niille antamiimme palkkioihin, tarvitsemme jatkuvasti enemmän ja enemmän saadaksemme aikaiseksi yhtä suuren dopamiiniruiskeen. Tämä johtaa siihen että päädymme käyttämään arjen luksukseen enemmän ja enemmän rahaa.

Lue lisää: Hedonistinen adaptaatio

Lisäksi, mikäli aiheutamme jatkuvasti itsellemme dopamiinitason nousua tällaisilla hätäratkaisuilla, aivojemme kyky tuntea mielihyvää muuten kuin kulutushyödykkeiden kautta heikkenee. Tämä mekanismi heikentää myös kykyämme nautinnon viivästämiseen. Kyky viivästää nautintoa taas on yksi tärkeimpiä pitkän aikavälin taloudellisen ja henkilökohtaisen menestyksen edellytyksiä (vrt. Stanfordin vaahtokarkkikoe).

En tarkoita tällä sitä että haluaisin kieltää ihmisiltä arjen luksuksen. Mielestäni kannattaa kuitenkin miettiä kuinka usein ja miten haluaa itsensä palkita.

Kysymyksiä ja vastauksia

Lopuksi vielä muutamia sekalaisia kysymyksiä ja vastauksia tähän aiheeseen liittyen.

Mitä voin tehdä jos en tiedä mihin rahani menevät?

Jos et tiedä mihin rahasi menevät, ota kaikki kuitit talteen kuukauden ajan. Jos sinulla on ostoksia, joista et saa kuittia, kirjoita sellainen itse.

Lue lisää: Kerää kuitit talteen kuukauden ajan

Miten voin saada enemmän rahaa säästöön ja sijoituksiin?

Jos tavoitteesi on saada enemmän rahaa säästöön tai haluat aloittaa sijoittamisen, kannattaa harkita säästämisen automatisointia. Tässä siirrät joka kuukausi palkastasi tietyn summan tietyille tileille.

Lue lisää: Automatisoi säästämisesi

Haluaisin säästää rahaa mutta en pidä automatisoinnista ajatuksena?

Perinteisempi vaihtoehto säästämisen automatisoinnille on kirjekuorimalli. Tässä laitetaan fyysistä rahaa fyysisiin kirjekuoriin. Monet kokevat, että fyysisen rahan käsitteleminen helpottaa heitä ymmärtämään sen, paljonko rahaa oikeasti kuluu mihinkin.

Lue lisää: Kirjekuorimenetelmä

Miten voin ostaa jatkossakin take away -kahvini ilman häpeän tunnetta?

Jos sinusta tuntuu siltä, että et uskalla käyttää rahaa haluihin, suosittelen tutustumaan Ramit Sethin tietoisen kuluttamisen malliin. Tämä malli on suunnattu erityisille nuorille ammattilaisille. Ramit Sethin malli perustuu niin sanottuun nollasummabudjetointiin ja yhdistää psykologiaa David Bachin automaattisen säästämisen malliin.

Lue lisää: Kuluta tietoisesti

Lopuksi

Tässä säästövinkissä ei ole kysymys niinkään kahvista kuin siitä että jos haluamme säästää rahaa, meidän tulee tietää ja tiedostaa mihin rahamme menevät ja tunnistaa miten pienet menoerät kumuloituvat suureksi rahasummaksi vuoden aikana.

Take away -kahvi on vain esimerkki menoerästä, joka on 1) pieni, 2) toistuva, 3) harkinnanvarainen ja joka 3) jää ihmisiltä usein huomaamatta.

Tämän vinkin tavoitteena on kannustaa meitä ottamaan omat kulutustottumuksemme hallintamme ja opettamaan meitä ajattelemaan mitkä kulut ovat harkinnanvaraisia ja mitkä kulut ovat pakollisia.

Kaikki mitä kutsumme ihmisen historiaksi: raha, köyhyys, kunnianhimo, sota, prostituutio, luokat, valtakunnat, orjuus – on pitkä, kauhistuttava tarina ihmisen yrityksistä löytää jotain muuta kuin Jumala, mikä tekisi hänet onnelliseksi. (C.S. Lewis)

FIRE-liike (engl. Financial Independence, Retire Early, taloudellinen riippumattomuus ja aikainen eläköityminen) eli firettäminen sai alkunsa 1990-luvun Yhdysvalloissa. Liikettä innoittivat teokset kuten ”Your Money or Your Life” (Vicki Robin ja Joe Dominguez, 1992).

Firettämisen tavoitteena on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus säästämällä ja sijoittamalla suuri osa tuloista. Kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, firettäjän ei enää tarvitse tehdä töitä vaan hän voi jäädä eläkkeelle.

Johdanto

Perinteinen FIRE

Peter Adeney, joka tunnetaan nimellä Mr. Money Mustache, on perinteisen FIRE-strategian tunnetuin edustaja. Hän on blogissaan kertonut, kuinka taloudellinen riippumattomuus voidaan saavuttaa 10 vuodessa.

Perinteisesti FIRE-liikkeessä keskitytään taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen ja varhaiseläkkeelle jäämiseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi firettäjä säästävät ja sijoittavat suuren osan tuloistaan, jotta he voivat lopettaa työnteon jopa kymmeniä vuosia ennen varsinaista eläkeikää.

Firettämisen ytimessä ovat seuraavat asiat:

1. Kulutuksen vähentäminen: Firettäjät pyrkivät pienentämään menojaan ja elämään säästeliäästi, esimerkiksi asumalla pienemmissä asunnoissa, käyttämällä julkista liikennettä tai ostamalla käytettyjä tavaroita.
2. Tulotason nostaminen: Monet firettäjä etsivät tapoja lisätä tulojaan esimerkiksi ylitöiden, sivuprojektien tai yrittäjyyden kautta.
3. Säästäminen ja sijoittaminen: Firettäjät sijoittavat säästönsä matalakuluisiin indeksirahastoihin, osakkeisiin tai muihin tuottoisiin kohteisiin, korkoa korolle -ilmiön hyödyntämiseksi.
4. Passiiviset tulot: Tavoitteena on luoda passiivisia tulonlähteitä, kuten vuokratuloja tai sijoitusten osinkoja. Näin firettäjä ei ole enää riippuvainen palkkatuloista.
5. Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen: Firettäjät laskevat kuinka paljon sijoitusvarallisuutta he tarvitsevat taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen. Laskelma perustuu yleensä siihen, että he voivat nostaa 3-4% sijoituksistaan vuosittain ilman, että pääoma hupenee.

Kun henkilö on saavuttanut tarpeeksi suuren sijoituspääoman ja passiiviset tulot kattavat hänen elinkustannuksensa, hän voi jäädä varhaiseläkkeelle ja nauttia vapaudesta ilman taloudellista huolta.

Firettäminen on lähtöisin USA:sta, jossa sosiaaliturvan taso on huomattavasti Suomea alhaisempi. Esimerkiksi Mr. Money Mustache -blogin esimerkkilaskelmissa taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen jälkeen vuosittaiset menot ovat tyypillisesti 25 000 euroa vuodessa. Suomessa vastaavan elintason voi saavuttaa yksinkertaisesti jättäytymällä sosiaaliturvalle.

» Lue lisää: Suomen sosiaaliturva vastaa miljoonaomaisuutta.

Suomalaisten firettäjien kannattaa huomata myös, että sijoitusvarallisuus vaikuttaa Suomessa sosiaaliturvan lisäksi myös erilaisten maksujen tasoon.

Perinteinen FIRE-strategia voi sopia sinulle jos olet vakaassa ja kovapalkkaisessa palkkatyössä oleva:

• Lääkäri tai juristi.
• Kauppakorkeakoulussa rahoitusta opiskellut ekonomi.
• Teknillisestä korkeakoulusta tai yliopistosta valmistunut diplomi-insinööri tai tietojenkäsittelyn maisteri.

Tietyin reunaehdoin perinteistä FIRE-strategiaa voi suositella myös yrittäjille.

Lean FIRE

Lean FIRE -strategia tähtää taloudelliseen riippumattomuuteen ja varhaiseen eläkkeeseen äärimmäisen säästäväisyyden avulla. Se eroaa perinteisestä FIRE-strategiasta keskittymällä enemmän kulujen karsimiseen, jotta taloudellinen riippumattomuus olisi mahdollista saavuttaa pienilläkin tuloilla.

Lean FIRE -strategiassa kartoitetaan ensin kaikki kulut, esimerkiksi keräämällä kuukauden ajan kuitit. Sen jälkeen kulut käydään läpi ja jaetaan haluihin ja tarpeisiin. Kun nämä on selvitetty, halujen rahoittaminen lopetetaan. Lopuksi säästetään myös pakollisista menoista mahdollisimman paljon.

Lean FIRE -strategiaan kuuluvat esimerkiksi seuraavat keinot:

• punalaputettujen tuotteiden metsästäminen
• sängyn rakentaminen kuormalavoista
• talouspaperin peseminen käytön jälkeen
• teuraseläimen ostaminen kokonaisena
• WC-paperin korvaaminen kangaspyyhkeillä
• veden säästäminen käymällä suihkussa harvemmin kuin kerran viikossa
• liikkumisen minimointi niin että kaikki matkat tehdään pyörällä tai kävellen
• kaikkien rikkoutuneiden tavaroiden korjaaminen itse
• uusien tavaroiden ja vaatteiden ostamisen lopettaminen
• lämmityksestä ja ilmastoinnista luopuminen
• ruoan hankkiminen roskalavoilta ja kauppojen hävikkilaatikoista

Monet näistä vinkeistä ovat tämän blogin lukijoille tuttuja.

Fat FIRE

Fat FIRE (Financial Independence, Retire Early) -strategian tavoitteena on mahdollistaa siirtyminen eläkkeellä tavalla, jossa ei tarvitse tinkiä omista kulutustottumuksista. Fat FIRE -tilanteessa voit halutessasi olla tekemättä enää töitä sillä sijoitustesi tuotot kattavat mukavan elämäntyylisi kustannukset.

Fat FIRE -tilanteessa voit (Financial Samurai -blogia mukaillen):

• Elää maailman kalleimmissa kaupungeissa ja kokea niiden tarjoaman kulttuurin, ruoan, yöelämän, viihteen, koulutuksen, taiteen ja ilmaston
• Asua mukavassa talossa, jossa on tarpeeksi makuuhuoneita, kylpyhuoneita ja suuri piha yhdelle tai useammalle lapselle (tai hulppeassa luksusasunnossa jos asut yksin tai puolisosi kanssa)
• Matkustaa 8 viikkoa vuodessa majoittuen viiden tähden hotelleissa
• Sallia itsellesi tai puolisollesi kotiäitinä tai koti-isänä eläminen
• Säästää tarpeeksi rahaa lastesi yliopistokoulutusta varten
• Ajaa turvallisella ja luotettavalla uudella autolla
• Syödä ja juoda terveellistä ja herkullista ruokaa
• Huolehtia omasta ja läheistesi terveydestä
• Huolehtia ikääntyvistä vanhemmistasi

Lean FIRE -strategian rajoitteet

Kokeilin itse Lean FIRE -strategian mukaista säästämistä muutaman vuoden ajan.

Alussa kaikki vaikutti hyvältä. Säästämisasteeni oli erittäin korkea ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen lähestyi päivä päivältä.

Lean FIRE oli kuitenkin luonteeltaan hyvin samanlainen kuin tiukka dieetti. Aluksi tuloksia tulee ja painoa lähtee. Jossakin vaiheessa tulee kuitenkin romahdus.

Ajan kuluessa havaitsin Lean FIRE -tyyppisessä strategiassa seuraavia ongelmia:

• Lasten hyvinvointi: Erityisesti lapsiperheiden, on vaikea vähentää kulutustaan merkittävästi ilman, että ulkopuoliset alkavat huolestua perheen tilanteesta. Erittäin alhaisilla kuluilla elävä perhe voi vaikuttaa taloudellisesti ahtaalla olevilta, mikä herättää huolta ympäristössä.
• Ulkonäön merkitys: Menojen vähentäminen liikaa voi antaa hampuusimaisen vaikutelman, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti urakehitykseen.
• Sosiaaliset suhteet: Ihmiset eivät välttämättä halua viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, joka ei investoi itseensä, ympäristöönsä tai kehitykseensä.
• Autoilu ja liikkuminen: Pyrkimys vähentää turhaa liikkumista heikensi täysin tarpeettomasti sosiaalisia suhteita entisestään. En yrityksistäni huolimatta löytänyt sellaista pyörää, jolla lapset voisi viedä päiväkotiin ja harrastuksiin kesät talvet. Auto on meille välttämätön.
• Kulutuksen vähentäminen ajaa hamstraamiseen: Pyrkimys vähentää turhaa kulutusta johtaa siihen että mitään ei kannata heittää roskiin koska sitä voi tarvita joskus. Tämä johti itselläni hamstraamiseen. Hamstraaminen taas johtaa asunnon epäsiisteyteen, mikä kasvattaa kuluja.
• Omavaraistalous ei ole realismia: Menot voi teoriassa tiputtaa vaikka nollaan siirtymällä yhä lähemmäs ja lähemmäs omavaraistaloutta. Kokeilin tätäkin. Tein tästä hieman laskelmia ja kokeilin kuinka paljon ruokaa voisimme kasvattaa itse. Lopputulema tästä oli että omavaraistalouteen siirtyminen tai edes siihen aktiivisesti pyrkiminen ei ole minulle järkevää.
• Köyhien ihmisten menojen kasvu: Tutkimusten mukaan köyhempien ihmisten menot saattavat kasvaa, koska heillä ei ole samoja resursseja ja mahdollisuuksia kuin varakkaammilla. Sama mekanismi alkoi vaikuttaa myös Lean FIRE -strategiassa. Pienelläkin negatiivisella tapahtumalla oli valtavat vaikutukset perheemme talouteen.

FIRE-liikkeen todellisuus

Päädyin kokeilemaan Lean FIRE -strategiaa siitä yksinkertaisesta syystä että tulotasoni ei olisi millään riittänyt taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen tavanomaisin keinoin.

Mietitäänpä esimerkiksi Mr. Money Mustache -blogin laskelmaa siitä miten taloudellisen riippumattomuuden voi saavuttaa 10 vuodessa. Tässä laskelmassa henkilön tulot ovat 75 000 dollaria vuodessa. Lisäksi oletetaan että pörssikurssit nousevat tasaisesti 5 % vuodessa. Vaikka tässä on oletettu näinkin kovat tulot sekä tehty täysin epärealistinen oletus pörssikurssien tasaisesta kasvusta, nettotuloista täytyisi laittaa säästöön 64 % jotta laskelma pätee.

Oma, erittäin vahva mielipiteeni on että FIRE soveltuu parhaiten kovatuloisille, korkeakoulutetuille pariskunnille.

Mr. Money Mustache on tästä malliesimerkki.

Kyllä, Mr. Money Mustache laittoi säästöön n. 70 % bruttopalkastaan. Hänen bruttopalkkansa oli kuitenkin 125 000 dollaria. Tämän lisäksi hän on erinäisissä haastatteluissa paljastanut, että tämän (suomalaisittain järkyttävän kovan) palkan lisäksi hän ansaitsi lisätuloja flippaamalla taloja (mitä ilmeisimmin velkavivulla). Tämän lisäksi hänellä oli merkittäviä sivutuloja.

» Lue lisää: Pelkällä säästämisellä ei tulla miljonääriksi

Mr. Money Mustachen 70 % säästämisaste tarkoitti sitä että hän eli edelleen hyvin tyypillistä ylemmän keskiluokan elämää. Hän teki lisäksi geoarbitraasia asumalla maaseudulla ja tekemällä etätöitä suurille teknologiayhtiöille.

Lisäksi vaikka FIRE-liikkeen tunnetuimmat puolestapuhujat opastavat ihmisiä taloudelliseen riippumattomuuteen ja varhaiseläkkeelle jäämiseen, monet heistä eivät ole itse lopettaneet palkkatyötä kokonaan. Sen sijaan he ovat usein siirtyneet erilaisiin projekteihin, kuten kirjoittamiseen, konsultointiin tai puheiden pitämiseen.

Perinteisen FIRE-liikkeen keskittyminen palkkatyöstä irtaantumiseen voi myös aiheuttaa haittoja. Esimerkiksi koulutuksen ja oman ammattitaidon kehittämisen laiminlyöminen voi olla haitallista. Taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen voi kuitenkin viedä vuosia tai vuosikymmeniä.

Fat FIRE -menetelmän hyödyt

Fat FIRE -tavoitteessa on paljon etuja perinteisempiin FIRE-tavoitteisiin nähden:

1. Parempi elämänlaatu: Fat FIRE -seuraajat eivät ole yhtä tiukkoja kulutuksen vähentämisessä kuin perinteiset FIRE-seuraajat, mikä voi johtaa parempaan elämänlaatuun. Heillä saattaa olla varaa nauttia enemmän matkustelusta, harrastuksista, kulttuurista ja mukavuuksista, joita perinteiset FIRE-seuraajat saattavat välttää.
2. Suurempi taloudellinen turva: Koska Fat FIRE -seuraajat pyrkivät luomaan suuremman taloudellisen puskurin, heillä on paremmat valmiudet kohdata taloudellisia yllätyksiä, kuten suurempia terveydenhuollon kustannuksia, asumismenoja tai lasten koulutuskustannuksia.
3. Sosiaalinen hyväksyntä: Fat FIRE -ajattelussa eläminen voi olla helpompi sovittaa yhteen ympäröivän yhteiskunnan normien kanssa, koska se ei vaadi yhtä suurta muutosta elämäntapaan kuin perinteinen FIRE. Tämä voi helpottaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä ja elämästä nauttimista.
4. Työn ja vapaa-ajan tasapaino: Koska Fat FIRE -seuraajat eivät keskity yhtä voimakkaasti säästämiseen ja kulutuksen vähentämiseen, he voivat löytää paremman tasapainon työn, perheen ja vapaa-ajan välillä. Tämä voi auttaa vähentämään stressiä ja parantamaan hyvinvointia.

Mielestäni Fat FIRE -ajatuksen suurin hyöty tulee siitä että se pakottaa ajattelemaan luovasti varallisuuden kasvattamista. Uskon vakaasti että ainoa kestävä tapa luoda massiivinen määrä varallisuutta on luoda massiivinen määrä arvoa muille ihmisille.

Fat FIRE -tavoitteen asettaminen pakottaa etenemään kohti tätä tavoitetta yrittäjyyden, asuntosijoittamisen ja muiden epätyypillisten keinojen kautta. Kun tavoitteena on yli kymmenen miljoonan euron sijoitusomaisuus, perinteinen palkkatyö ei ole enää vaihtoehto.

Fat FIRE elämä

Olen laskenut alle esimerkkibudjetin kuusilapsiselle perheelle, joka on saavuttanut Fat FIRE -tilanteen. Perheen pääasiallinen asunto on 1,2 miljoonaa euroa maksanut omakotitalo Espoossa. Asuntoon on otettu 750 000 euroa asuntolainaa, jonka korko on 6 % vuodessa. Asunnon korjauksiin ja remontointiin on varattu 3 % asunnon hinnasta vuodessa.

Kaikilla perheen lapsilla on kalliit, kehittävät harrastukset. Näitä ovat esimerkiksi jääkiekko, ratsastus, laskettelu, golf ja yksityiset kielitunnit. Perheen musikaalisimmat lapset ovat opiskelijoita musiikkiopistossa. Kaikilla lapsilla on yksityinen terveyskuluvakuutus. Budjetissa on varauduttu siihen, että lastenhoito täytyy kustantaa itse. Lapset käyttävät uutena ostettuja, laadukkaita vaatteita sekä suositusten mukaisia kenkiä.

Budjetissa on panostettu molempien vanhempien terveyteen ja hyvinvointiin. Perheen isällä on oma painonnostovalmentaja ja sekä hän että äiti käyvät kerran viikossa hierojalla. Budjetissa on otettu huomioon tarve ostaa terveyspalvelut yksityiseltä puolelta.

Kun perhe käy lomalla, mukavuudesta ei tingitä. Yöpyminen tapahtuu laadukkaista hotelleissa isoissa huoneissa. Matkoilla on yleensä mukana lapsia hoitamassa perheen teini-ikäinen sukulaistyttö. Lennoilla vanhemmat lentävät perheen pienimmän kanssa bisnesluokassa muiden lasten nauttiessa premium economy -luokan palveluista. Talvisin perhe viettää kaksi viikkoa Levillä.

Perhe syö kotona laadukasta ja terveellistä luomuruokaa. Perhe käyttää paljon erilaisia ruokaboksipalveluita sekä tilaa ravintolaruokaa kotiin Woltin kautta. Perheen juhlissa tarjoilut hoidetaan pitopalvelun kautta.

Perheen kodissa on suuri piha, jossa heillä on oma hyötypuutarha, ulkokuntosali sekä hyvin hoidettu luonnonmukainen piha lasten leikkejä varten. Sekä pihan että talon hoito on ulkoistettu. Äidin apuna kotona käy kodinhoitaja kerran viikossa kahdeksan tunnin ajan.

Perheessä on kaksi käteisellä ostettua uutta ja hyvin varusteltua autoa: Mercedes V ja Audi Q7. Molemmilla autoilla ajetaan useita kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa.

Olen pyrkinyt huomioimaan budjetissa perheen tarpeet ja toiveet, jotta elämästä voidaan nauttia täysillä, samalla kun perhe saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden.

Laskin, että Fat FIRE -tilanteessa tarvittavan sijoitusvarallisuuden tulisi olla vähintään 11 000 000 euroa, mikäli tavoitteena on nostaa sijoituksista 290 000 euroa vuodessa.

» Lue lisää: Katso paljonko rahaa tarvitsisit taloudelliseen turvallisuuteen

Tämä laskelma perustuu Trinity-tutkimuksen 4 % sääntöön. Trinity-tutkimuksen sääntö on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä, sillä sitä noudattamalla rahat saattavat loppua kesken 50 % todennäköisyydellä.

Konservatiivisempi ja nykyään suositeltu 2,8 % sääntö tarkoittaisi, että sijoitusvarallisuuden tulisi olla noin 15 700 000 euroa vuotuisten 290 000 euron nostojen turvaamiseksi.

Minä ja FAT Fire

Olen viimeisen parin vuoden aikana miettinyt paljon mitä omat arvoni ovat, millaista elämää haluan elää, millaisen lapsuuden haluan tarjota lapsilleni ja toisaalta millaista esimerkkiä haluan näyttää heille.

Uskon vakaasti, että kasvun ajattelutapa (engl. growth mindset) on paljon parempi kuin kiinteä ajattelutapa (engl. fixed mindset). Kasvun ajattelutapa rohkaisee ihmisiä näkemään kyvyt ja älykkyyden kehittyvinä ominaisuuksina, jotka voivat parantua harjoituksen ja kokemuksen kautta.

Kasvun ajattelutapa kannustaa lapsia yrittämään, oppimaan virheistään ja kehittämään itseään. Kasvun ajattelutapa auttaa lapsia kohtaamaan haasteita ja epäonnistumisia ennemmin mahdollisuuksina oppia ja kasvaa, kuin esteinä tai merkkeinä omasta riittämättömyydestä.

Seuraava taloudellinen tavoitteeni on saavuttaa 25 000 000 € sijoitusvarallisuus. Tästä 15 000 000 € olisi Fat FIRE -käytössä indeksiosuusrahastojen tuotto-osuuksissa ja loput 10 000 000 € indeksiosuusrahastojen kasvuosuuksissa.

Tavoitteeni on asetettu korkealle, mutta uskon vakaasti, että se on saavutettavissa.

Olen aina nauttinut haasteista, koska ne kannustavat minua ylittämään itseni, oppimaan uutta ja tarttumaan tilaisuuksiin. Minulle Fat FIRE on väline ja varallisuus seurausta arvon luomisesta muille.

» Lue lisää: Minieläkkeen huonot puolet

Oletko käyttänyt Moccamasterin puhdistamiseen sitruunahappoa tai Clean Drop -kalkinpoistojauhetta?

Moccamasterin valmistajan mukaan Moccamasterin suomenkielisillä sivuilla suositeltu ja Moccamasterin nimellä Suomessa myytävä Clean Drop -kalkinpoistojauhe:

1. voi tuhota Moccamaster-keittimen
2. jättää kahviin pysyvästi pahan jälkimaun
3. aiheuttaa ongelmia Moccamaster-keittimen toiminnassa

Clean Drop -kalkinpoistojauhe on sitruunahappoa, mitä ei tulisi käyttää Moccamasterin puhdistamiseen.

Avaan vähän taustaa.

Avovaimoni ehdotti pari viikkoa sitten että ostaisimme uuden kahvinkeittimen. Nykyisellä keittimellä keitetyssä kahvissa on kuulemma paha jälkimaku eikä laite toimi oikein.

En itse juo kahvia mutta aloin selvitellä Googlesta mikä olisi paras kahvinkeitin. Lähes kaikki sivut sanoivat samaa. Paras kahvinkeitin on Moccamaster.

Meidän nykyinen keitin on juuri tämä Moccamaster.

Kysyin avovaimoltani onko kahvinkeitintä puhdistettu. Kyllä, Moccamasterin omien ohjeiden mukaisesti.

En halunnut investoida 250 euroa uuteen keittimeen, joten ajattelin vielä kokeilla puhdistamista itse. Koska en halunnut tuhota kallista laitetta, aloin selvittää miten oikeaoppinen puhdistus tapahtuu.

Kirjoitin Googleen ”cleaning your Moccamaster” ja päädyin Moccamasterin Youtube-kanavalle. Moccamasterin Youtube-kanavalta löytyikin video siitä miten Moccamasterista voi poistaa kalkin ja puhdistaa sen.

Moccamasterin ohjevideossa sanotaan seuraavasti (käännös minun):

Aloitetaan kalkinpoistosta. Vedessä on kalkkia ja haluat tai ei, se kertyy kahvinkeittimesi sisällä olevaan lämmityselementtiin tukkien sen. Oikean tuotteen käyttäminen on supertärkeää. Markkinoilla on muita tuotteita, jotka voivat vahingoittaa kuparista lämmityselementtiä kahvinkeittimen sisällä aiheuttaen epämiellyttävän jälkimaun.

Me [Moccamasterilla] suosittelemme käyttämään Durgolin Universal Descaler -tuotetta. Se on turvallisin vaihtoehto sinulle, kahvinkeittimellesi sekä ympäristölle.

Videon toisessa osassa suositellaan käyttämään Clean Drop -puhdistusainetta varsinaiseen puhdistamiseen.

Aloin etsiä näitä videolla suositeltuja puhdistustuotteita Googlen avulla. Nopean haun perusteella vaikutti siltä että tätä Durgol Universal Descaler -tuotetta ei myydä Suomessa.

Sen sijaan esimerkiksi Prismassa myydään Moccamasterin nimellä Clean Drop -kalkinpoistojauhetta. Tämä vaikutti minusta hieman oudolta. Jos Clean Drop myy myös kalkinpoistojauhetta, miksi Moccamaster suosittelee eri valmistajan tuotetta kalkinpoistoon?

Nappasin kuitenkin polkupyöräni varastosta ja poljin Prismaan. Myyjän ystävällisellä avustuksella löysin hyllyn, jossa kahvinkeitinten varaosat ja puhdistusaineet olivat myynnissä.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Clean Drop -kalkinpoistojauhetta on myynnissä Moccamasterin nimellä Hämeenlinnan Prismassa.

Minulla on tapana lukea tuoteselosteet. Käänsin pussin ja katsoin mitä tämä Clean Drop -kalkinpoistojauhe on.

Tuoteselosteen mukaan Clean Drop -kalkinpoistojauhe on sitruunahappoa. Yhdessä pussissa on sitruunahappoa 40 grammaa. Prisma pyysi yhdestä pussista 9,95 euroa.

Mielestäni vajaa kymmenen euroa 40 grammasta sitruunahappoa on kiskurihinta. Marssinkin leivontaosastolle ja ostin 700 gramman purkin Golden Star -sitruunahappoa hintaan 6,95 euroa.

Varmistaakseni etten tee mitään tyhmää, menin vielä tänä aamuna Moccamasterin sivuille etsimään lisää tietoa laitteen puhdistamisesta.

Päädyin alla näkyvälle sivulle.

Käännettynä tuossa lukee seuraavasti:

Kalkinpoisto kaikista vettä käyttävistä kodinkoneista on tärkeää, koska se pidentää Moccamasterin käyttöikää ja laatua.

Suosittelemme Durgolin kalkinpoistoaineen käyttöä 100 kahvinkeiton jälkeen (kun yksi pakkaus suodatinpaperia on käytetty) tai kun vesisäiliön sisällä oleva lasiputki samenee.

Emme suosittele etikan tai sitruunahapon käyttöä kalkinpoistoon, koska ne voivat vahingoittaa konetta, jättää epämiellyttävän jälkimaun tai aiheuttaa ongelmia Moccamasterin mekaanisissa osissa.

HUOM: Vältä käyttämästä runsaasti sitruunahappoa sisältäviä kalkinpoistoaineita, kuten biohajoavia kalkinpoistoaineita.

Sitruunahappo voi aiheuttaa kemiallisen reaktion lämmityselementtin kuparin kanssa, mikä johtaa pysyvään pahaan makuun.

Jos olet jo käyttänyt runsashappoista kalkinpoistoainetta, puhdista kone useita kertoja soodaliuoksella, sillä se neutraloi sitruunahapon vaikutuksen, ja huuhtele useita kertoja vedellä.

Hetkinen.

Jos sitruunahapon puhdistaminen Moccamasterin puhdistamisessa on kiellettyä, miksi Prisma myy Moccamaster-nimellä sitruunahappoa?

Menin Moccamasterin suomenkielisille sivuille.

Mitä ihmettä.

Tilanne on seuraava:

• Moccamasterin suomenkieliset sivut suosittelevat käyttämään Moccamasterin puhdistamiseen Clean Drop -kalkinpoistojauhetta.
• Clean Drop -kalkinpoistojauhe on tuoteselosteen perusteella 100 % sitruunahappoa.
• Moccamasterin englanninkielisten sivujen mukaan Moccamasterin puhdistamiseen ei saa käyttää sitruunahappoa, koska se tuhoaa keittimen.

Olemme käyttäneet oman Moccamasterimme puhdistamiseen Moccamasterin suosittelemia aineita. Kahvinkeittimellämme valmistetussa kahvissa on paha jälkimaku.

Moccamasterin Suomessa suosittelema aine on sitruunahappoa. Moccamasterin valmistajan mukaan sitruunahapon käyttäminen Moccamasterin puhdistamiseen tuhoaa laitteen sisällä olevan kuparisen lämmityselementin, mikä aiheuttaa kahviin pahan jälkimaun.

Voiko oikeasti olla niin että Moccamasterin maahantuoja suosittelee käyttämään laitteen puhdistamisessa aineita, jotka tosiasiassa tuhoavat kahvinkeittimen? Onko Moccamasterin ohjeistus muuttunut mutta tieto ei ole yltänyt Suomeen asti? Onko tuo Clean Drop -kalkinpoistoaine oikeasti jotakin muuta kuin tuoteselosteen mukaista sitruunahappoa?

Yritin ottaa yhteyttä laitteen maahantuojaan, mutta heillä ei ole asiakaspalvelunumeroa. Laitoinkin tästä kysymyksen laitteen valmistajalle. 

Koska asia vaivasi minua, soitin Moccamasterin Suomen pääkonttoriin. He kertoivat että verkkosivujen suomenkieliset ohjeet tulevat heille Skandinavian pääkonttorilta. Virhe ei siis ole tapahtunut Suomen päässä. Puhelimessa ollut henkilö meni puhelun aikana Moccamasterin englanninkielisille sivuille ja oli selkeästi melko yllättynyt lukemastaan.

Hän kertoi että tämän Clean Drop -kalkinpoistoaineen valmistus on lopetettu vuodenvaihteessa. He kehottivat minua olemaan yhteydessä ohjeistuksen osalta Skandinavian pääkonttoriin sekä ohjeiden sisällön osalta laitteen valmistajaan Hollantiin. He kertoivat myös olevansa yhteydessä SOK:hon siitä että Clean Drop -puhdistusainetta ei enää myytäisi Moccamasterin nimellä.

Soitin seuraavaksi Hollantiin, joka avasi tämän umpisolmun.

Moccamasterin Hollannin myyntikonttori kertoi että Moccamaster havaitsi joitakin vuosia sitten tämän sitruunahapon käyttöön liittyvän ongelman. Tämän vuoksi he alkoivat suositella Moccamasterin puhdistamiseen Durgolin ainetta sekä kielsivät sitruunahapon käytön Moccamasterin puhdistamisessa. Toisin kuin sitruunahapon, tämän kyseisen aineen käyttö ei vahingoita Moccamasterin kuparisia elementtejä.

Moccamasterin Hollannin myyntikonttori osasi myös kertoa että he ovat tietoisia siitä että joissakin maissa myydään edelleen Moccamaster-kahvinkeittimiä, joiden käyttöohjeessa on tämä virheellinen suositus sitruunahapon käytöstä.

Kaiken tämän selvittelyn lopputulos kuitenkin oli:

Älä käytä Moccamasterin puhdistamiseen sitruunahappoa.

(Ja kyllä, esimerkiksi Prismassa myytävä Clean Drop -kalkinpoistoaine on siis sitruunahappoa ja voi tuhota Moccamasterin lämmityselementin)

Saa nähdä millä tahdilla tämä tieto sitruunahapon haitallisuudesta siirtyy Moccamasterin suomenkielisille verkkosivuille sekä Suomessa myytävien laitteiden käyttöohjeisiin.

Nyt kun vielä keksisin mitä teen tälle meidän Moccamasterille.