Lippupiste ei anna vääristä lipuista rahoja takaisin

Pläh
Pläh

Lehdissä oli viime viikolla juttua siitä miten pääsylippuja myyvä Viagogo on harhauttanut kuluttajia. Voin kertoa että hommat eivät mene putkeen Lippupisteelläkään.

Lupasin kaverilleni että jos HPK pääsee finaaleihin, ostan meille liput HPK:n finaalimatsiin Ritariklubin paikoille.

Ritariklubi on vähän kuin Rinkelinmäen jäähallin VIP-katsomo. Lipun hintaan kuuluu buffet, oma ravintola ja lisäksi ennen ja jälkeen matsin Ritariklubissa on pelaajien ja valmentajien haastattelua. Ostin siis elämystä, en niinkään pääsyä peliin.

Ostin liput Lippupisteen sivuilta (lippujen virallinen jälleenmyyjä) keskiviikkona 17. huhtikuuta. Liput maksoivat yhteensä 171 euroa.

Torstaina minulle soitettiin yllättäen Lippupisteeltä.  Heidän sivuillaan oli virhe ja ostamani liput eivät olleetkaan VIP-lippuja. Tämä harmitti tietenkin turkasesti. Olimme jo ehtineet läpsytellä ylävitosia että pääsemme katsomaan finaaliottelua VIP-paikoilta. Oletin että voin tässä tapauksessa perua kaupat.

Kaupan peruutus ei käynytkään Lippupisteelle. Vaikka ostamani liput eivät olleet sitä mitä piti, henkilö jolle keskustelin sanoi, että hänellä ei ole valtuutusta peruuttaa kauppaa. Hän haluaa vain tilinumeroni, jonne he laittaisivat erotuksen VIP-lipun ja (kalleimman) istumapaikkalipun välillä.

Olin hieman hölmistynyt. Oletin että tällaisessa tilanteessa kauppa pitäisi tietenkin voida peruuttaa.

Soitin vielä tänään Lippupisteelle. Selitin että koska ostin tässä VIP-elämystä enkä istumapaikkoja, saisinko enemmin kaksi seisomapaikkalippua ja näiden hinnan erotuksen takaisin. Tästä Lippupiste ei ole minulle vielä palannut.

Täytyy ehkä laittaa liput myyntiin Tori.fi ja toivoa että niille löytyisi ostaja.

Muumi-mukit sijoituksena

Fazer-muki ja ostaja (IS:n video)
Fazer-muki ja ostaja (IS:n video)

Lehdissä oli taas tänään juttua Muumi-mukeista. Huutokauppakeisarina tunnetun Aki Palsanmäen huutokaupassa maksettiin Fazer-muumimukista 9050 euroa.

Tämä sai minut pohtimaan Muumi-mukien järkevyyttä sijoituskohteena.

Iskelmä-radio teki pari vuotta sitten vertailun Muumi-mukien hinnoista vuosien 2013 ja 2016 välillä. Tästä vertailusta revittiin otsikkoja, joiden mukaan Muumi-mukit voivat olla parempi sijoitus kuin osakkeet.

Teoriassa näin voi olla. Käytännössä Muumi-mukit – kuten kaikki muukin keräilytavara – on vähän hankala sijoituskohde.

Ensimmäinen ongelma on mukien kuluminen. Tästä saatiin hyvä esimerkki pari viikkoa sitten. Vilijonkka-mukin 6100 eurolla ostanut nainen peruutti kaupan, sillä mukista oli löytynyt hiushalkeama. Oletettavasti tätä kyseistä mukia oli pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Tästä huolimatta siihen oli päässyt tulemaan murtuma. Arvonsa säilyttääkseen mukeja ei saisi käyttää.

Tästä päästää Muumi-mukien toiseen haasteeseen eli säilytykseen. Olen itse tuhonnut vahingossa avovaimoni yli 200 euron arvoisen Muumi-mukin. Minulla ei ollut mitään käsitystä kyseisen mukin hinnasta. Se oli meillä samassa paikassa kuin muutkin mukit. Otin sen käyttöön ja kyllä, onnistuin tiputtamaan juuri sen kaikkein kalleimman mukin maahan.

Kotivakuutuksesta ei ollut tässä apua. Mukin vakuutushinnan ja omavastuun huomioiden minkäänlaista korvausta ei olisi tullut. Kalleimmat mukit voi toki lisätä vakuutukseen. Tästä alkaa kuitenkin tulla kulua.

Kolmas Muumi-mukien ongelma on että uutena ostettuna niiden hinnasta noin viidenneksen muodostaa arvonlisävero. Käytettyjen mukien ostamisesta taas syntyy muita kuluja kuten postikulut tai kirpputoreilla käymisen kulut.

Itse näkisin Muumi-mukien arvonkehityksen suurimpana riskinä  väärennöksiä. Mukien hintojen kohotessa väärennösten tekemisestä tulee houkuttelevampaa. Väärennösten riski on varmaankin aika pieni. Muumi-mukien markkinat ovat loppujen lopuksi pienet eikä mukien arvo ole kovin suuri. Kuitenkin jos väärennöksiä tulisi markkinoille, voisivat ne romahduttaa mukien arvon.

Jos Muumi-mukit miellyttävät, voi niitä toki keräillä. Meidänkin vitriinikaapista löytyy toistakymmentä Muumi-mukia.

Kovin hyviä sijoituksia Muumi-mukit eivät kuitenkaan ole. Tuossa Iskelmän vertailussakin puhuttiin yksittäisistä kaupoista. Näissä ostajina ovat todennäköisesti yksittäiset keräilijät, jotka maksavat tietyistä mukeista ylihintaa saadakseen kokoelmansa täyteen. Ostolaita ei ole kovin leveä.

Jos Muumi-mukien arvonkehitystä katsoo kokonaisuutena, olisi parempaa tuottoa rahoille saanut S&P 500 -indeksirahastosta.

S&P 500 -salkun tasapainottaminen

Aasialaista vilinää salkkuun
Aasialaista vilinää salkkuun

Ainakin jos Facebookin Sijoituskerho-ryhmässä käytyjä keskusteluja on uskominen, aika monen muunkin sijoitussalkku perustuu (Warren Buffettin suosituksen mukaisesti) S&P 500 -indeksiä seuraavaan indeksiosuusrahastoon.

Warren Buffettin suositussalkussahan 90 % rahoista laitetaan S&P 500 -indeksiä seuraavaan indeksirahastoon. Loput kymmenen prosenttia laitetaan lyhyisiin valtion velkakirjoihin.

Economist-lehden Buttonwood-kolumnistilla oli S&P 500 -salkun hajauttamiseen hieman muunneltu ehdotus – kehittyvien maiden valtion velkakirjat kehittyvien maiden omassa valuutassa.

Perustelut olivat yksinkertaiset:

  1. Velkakirjat eivät ole osakkeita.
  2. Niitä ei ole noteerattu dollareissa.
  3. Niiden omistajat eivät ole valtaosalta ulkomaisia.

Näin ollen ne ovat kaikkea sitä mitä S&P 500 -indeksi ei ole.

Joukkolainoihin liittyy yleisesti kolmenlaisia riskejä:

  1. Korkoriski (markkinakoron nousu)
  2. Luottoriski (liikkeesenlaskija ei maksa korkoa tai pääomaa)
  3. Valuuttariski (joukkolainan valuutan arvo laskee)

Buttonwood kuitenkin huomauttaa, että varsinkin valuuttariski on toisaalta yksi niistä syistä miksi kehittyvien maiden omassa valuutassa liikkeeseen laskemat velkakirjat tasapainottavat S&P 500 -salkkua. S&P 500 -salkku kun on vastaavasti herkkä dollarin arvon laskulle.

Seuraava kysymys on että voiko tällaista tasapainotusta tehdä käytännössä? En tiedä. Indeksien osalta hyvältä näyttäisi JPMorgan Government Bond Index-Emerging Markets. Jos joku tietää tähän sopivaa rahastoa niin pistäkää kommenttia.

Uusi iPhone XS 400 euroa halvemmalla?

Uusi iPhone XS 950 eurolla?
Uusi iPhone XS 950 eurolla?

Olen ostamassa itselleni uutta matkapuhelinta (iPhone XS). Törmäsin käytettyjä puhelimia netistä etsiessäni mielenkiintoiseen ilmiöön.

Löysin Tori.fi kautta iPhone XS -puhelimen 950 eurolla. Puhelin on juuri ostettu, se on käyttämätön ja myyjällä oli siitä kuitit tallella. Puhelin oli ostettu 1349 eurolla.

Erikoiseksi tämän teki se, että myyjä olisi voinut palauttaa puhelimen ostopaikkaan ja saada siitä kaikki rahat takaisin.

Miksi kukaan myisi minulle juuri ostamansa uuden puhelimen 399 euroa ostohintaa halvemmalla?

No, vastaus löytyy tämän jutun otsikosta.

Kysymys on uudenlaisesta tavasta ottaa pikavippi.

Kävin kysymästä tästä muutamassa matkapuhelimia myyvästä liikkeestä täällä Hämeenlinnassa. Kuvio oli myyjille tuttu.

Monet ostavat puhelimia luotolla ja myyvät ne heti pois.

Jotkut tarjoavat tätä jopa palveluna. Menet vain liikkeeseen, valitset sopivan puhelimen (vaikkapa iPhone XS), toinen kaveri ostaa sen luotolla (1349 euroa + luottokorko + kulut), sinä annat myymälässä hänelle puhelimesta 1000 euroa ja hän antaa sinulle puhelimen ja kuitin.

Onhan tämä kuvio aika hurja.

Sitten pari kysymystä ja vastausta:

  1. Miksi ihmiset tekevät näin? Saadakseen itselleen rahaa käteen. He eivät ehkä enää saa lainaa pikavippifirmoilta. Kuluttajakaupan rahoitusyhtiöt ovat osittain eri yrityksiä. Voi myös olla niin että tämä on joissakin tapauksissa halvin tapa ottaa lainaa.
  2. Miksi liikkeet ja myyjät suostuvat tähän jos he tietävät kuvion? Liikkeellä ei ole tässä välttämättä mitään riskiä. Luoton tarjoaa yleensä rahoitusyhtiö. Liike saa rahansa heti.
  3. Saako luotolla ostetun puhelimen myydä? Tämä riippuu ilmeisesti siitä onko tuote ostettu osamaksulla vai kulutusluotolla. Perinteisessä osamaksukaupassa tuotteen omistusoikeus siirtyy ostajalle vasta kun viimeinen osamaksuerä on maksettu. Osamaksukauppaa käytetään lähinnä autokaupassa. Matkapuhelimia ja muita tavaroita ostaessa kysymys on kulutusluotosta, jossa tuotteen omistusoikeus siirtyy ostajalle heti.
  4. Onko tämä laillista? Jos matkapuhelimen ostajalla ei olisi aikomustakaan maksaa luottoa takaisin, olisi kyseessä varmaan jonkinlainen petos. Muuten tässä ei ilmeisesti ole laillista estettä.
  5. Voiko tästä jäädä kiinni (jos oletetaan ettei aikoisi maksaa luottoja takaisin)? En tiedä.  Rahoitusyhtiöt eivät saa siirtää tietoja keskenään (joitakin poikkeuksia on). Suomessa ei ole positiivista luottotietorekisteriä.

Tällainen juttu tällä kertaa.

Jos miettii hetken tuota politiikkapuolta, tämä puoltaisi mielestäni positiivista luottotietorekisteriä Suomeen. Toisena juttuna tulee mieleen että muistaakseni uudessa kulutusluottojen sääntelyä koskevassa laissa on poikkeus, jossa tällainen tavaroiden kauppaan kytketty luotto rajattiin kiristysten ulkopuolelle. Voipi olla (jos muistini pelittää oikein) että tässä jäi nyt aika vaarallinen reikä auki.

 

Ilmoita S-bonuskortin numero Elisalle ja Lähitapiolaan

Lähitapiolan bonusmainos
Lähitapiolan bonusmainos

Olen perkaamassa läpi perheemme vakuutuksia. Vakuutuksiin liittyen helppo vinkki.

Jos sinulla on vakuutuksia Lähitapiolassa, muista ilmoittaa heille S-bonuskorttisi numero.

Sama pätee Elisan liittymiin. Jos sinulla on S-bonuskortti ja Elisan liittymä, muista ilmoittaa Elisalle S-bonuskortin numerosi.

Ohjeet molempien tekemiseen löytyy helposti Googlen kautta. Kirjoita Googleen “elisa s-bonus” ja “tapiola s-bonus”.

Helppoa ja ilmaista rahaa.

Rahan siirto ulkomaille Transferwisen avulla

Transferwisen perustajat. Nämä miehet ovat neroja.
Transferwisen perustajat. Nämä miehet ovat neroja.

Minun piti maksaa tänään ensimmäistä kertaa lasku Hong Kongiin.

Oman tilipankkini kautta tilisiirto Hong Kongiin olisi maksanut 30 euroa. Koska Hong Kong on ETA-alueen ulkopuolella, olisi tilisiirto ollut ns. OUR-maksu.

Osuuspankin sivuilla sanottiin lisäksi että joutuisin mahdollisesti maksamaan lisäksi selvittelykustannuksia. Lisäksi olisi ollut mahdollista että vastapuoli olisi joutunut maksamaan kuluja omalle pankilleen.

Muistin tässä vaiheessa Transferwise-palvelun. Olin kuullut tästä palvelusta paljon hyvää startup-skenessä pyöriviltä kavereiltani.

Transferwise on virolaisten Kristo Käärmannin ja Taavet Hinrikuksen (kuva yllä) Lontoossa perustama palvelu. Taavet Hinrikus oli aikoinaan Skypen ensimmäinen työntekijä.

Oman kokemukseni perusteella palvelu oli aivan loistava. Rahan siirto Hong Kongiin onnistui luottokorttimaksulla alle yhdessä vuorokaudessa!

Kuitti Transferwise-maksusta
Kuitti Transferwise-maksusta

Kuten kuvasta näkyy, kuluiksi tuli ainoastaan 5,07 euroa. Verrattuna Osuuspankin 30 euroon (+ mahdolliset lisäkulut), oli hinta suorastaan naurettavan halpa.

Jos olet lähettämässä rahaa ulkomaille, saat tämän linkin kautta ensimmäisen rahasiirtosi ilmaiseksi: https://transferwise.com/u/markuso37

Alamäkeen työnnettävät liikeideat

Alamäki
Alamäki

Olen miettinyt paljon että minkälaisella liiketoiminnalla yrittäisin seuraavaksi ansaita rahaa.

Törmäsin tätä pohtiessani amerikkalaisen Seth Godinin ajatukseen, jonka hän on esittänyt Tim Ferrissin podcastissa:

Jos mietit, kuinka vaikeaa on työntää yritystä ylämäkeen, varsinkin kun olet juuri aloittamassa, yksi vastaus on sanoa: “Miksi et vain aloita jotakin eri liiketoimintaa jota voit työntää alamäkeen?”

Seth Godin kertoi esimerkin ystävästään, joka on lelusuunnittelija:

Ystäväni Lynn Gordon on loistava ajattelija ja suunnittelija. Hän suunnnittelu vuosien ajan leluja ja pehmotavaroita taaperoiden äideille. Jokainen amerikkalainen leluyritys oli ilkeä hänelle, tyrmäsi hänet eikä halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Sanoin Lynnille: “Lynn, tämä on yksinkertaista. Leluyritykset eivät pidä lelujen suunnittelijoista. Ne eivät ole organisoineet itseään sillä tavalla että ne tekisivät yhteistyötä lelujen suunnittelijoiden kanssa. Ne eivät toivo että lelusuunnittelijat tulisivat heidän luoksensa.”

“Tule kanssani kirjaliiketoimintaan. Koska kirjabisneksessä on huonosti palkattuja ihmisiä jotka toivovat joka päivä herätessään että seuraava hyvä idea tipahtaisi heidän työpöydälleen. He ovat halukkaita ostamaan sen mitä sinulla on myytävänä.”

Kahden kuukauden sisällä hän teki 52-aktiviteettikortit ja myi [lopulta] yli 5 miljoonaa korttipakkaa.

Tämä sai ainakin minut ajattelemaan omia liikeideoitani vähän eri näkökulmasta. Mikä olisi minulle sellainen liikeidea, jonka tekeminen tuntuisi “alamäkeen työntämiseltä”?

Lisää Seth Godinin ajatuksia löytyy Tim Ferrissin kirjasta Tools of titans.

Nordnetin Smart-rahastot

Käytin viimeisen parin päivän aikana (aivan liikaa) aikaa Nordnetin Smart-rahastojen ihmettelemiseen. Tämä johtuu siitä että kun joku sanoo sanan “allokaatio” minulla herää… tuntemuksia.

Ainakin Facebookin Sijoituskerho-ryhmän keskusteluja seuraamalla saa käsityksen että nämä Nordnetin Smart-rahastot (tai ehkä oikeammin salkut) ovat varsin suosittuja. Näiden suosio on kuitenkin ehkä vähän hämmentävääkin.

Nordnetin omilla mainosvideoilla asia esitetään niin että näissä salkuissa on pyritty tasapainottamaan eri omaisuusluokkien osuutta salkun kokonaisriskissä. Ellen ole ihan väärässä, tällaista omaisuusluokkien allokaatiostrategiaa kutsutaan riskipariteetiksi (engl. risk parity).

Tämän lisäksi näissä salkuissa käytetään vivuttamista, 10 % volatiliteettitavoitetta sekä alternative risk premia -sijoituksia.

Katsoin itse tarkemmin Nordnet Smart 10 -rahastoa. Tämän salkun vertailuindeksinä on varsin perinteinen 60/40 jako osakkeisiin ja korkoihin. Ilmeisesti tuo 10 % volatiliteettitavoite tulee tämän 60/40 -jaon historiallisesta volatiliteetista.

Salkkuun on kuitenkin laitettu melkoinen kasa omaisuusluokkia. Parhaimmillaan omaisuusluokkia on ollut ilmeisesti jopa 14. Käytännössä nämä omaisuusluokat ovat JP Morganin eri tuotteita.

Tämä salkku ei olekaan oikeastaan Nordnetin tuote vaan JP Morganin. Jos tästä salkusta / rahastosta haluaa tarkempia tietoja, niitä löytyy JP Morgan Mansartin sivuilta.

En itse saanut muutaman tunnin tutkimisellakaan selville että mikä tämän salkun strategia tai algoritmi oikeastaan on.

Salkun kokonaishinnaksi on mainittu 0,89 %. Tarkempi tietojen tutkiminen paljastaa että tämä kulurakenne on vain tavoite. Todelliset kulut selviävät vasta kun sijoitusstrategiaa aletaan oikeasti toteuttaa.

Tarkempia tietoja tutkimalla selviää myös että johtuen salkun tai rahaston (tai miksi tätä haluaakaan kutsua) toteuttamistavasta tässä on myös vastapuoliriski. Nordnet itse vaikuttaa pitävän vastapuoliriskiä minimaalisena. Finanssikriisi opetti kuitenkin kaikille sen läpi käyneille jotakin mustista joutsenista.

Oma, hyvin amatöörimäinen analyysini, tästä tuotteesta on seuraava:

  • Salkku on vivutettu. Vivuttaminen on todella kiva juttu silloin jos kaikki menee odotusten mukaan. Jos kuitenkin käy niin että omaisuusluokkien kehitys meneekin eri tavalla kuin odotettiin, vivuttaminen voi voimistaa salkun heiluntaa, ei vaimenna niitä.
  • Salkku on tehty synteettisellä replikoinnilla. Tässä on käytetty johdannaisia ja vivuttamista. Johdannaiset ja vivuttamiset ja eksoottiset omaisuusluokat ovat kalliita. Salkun kuluiksi on mainittu 0,89 %. Uskon että salkun todelliset kulut ovat paljon ilmoitettua korkeammat.
  • Vaikka luin JP Morganin omia esitteitä muutaman tunnin verran, en saanut selville miten tämä tuote oikeasti toimii. Haluan itse sijoittaa rahani tuotteisiin jotka ymmärrän.

Näiden lisäksi on pakko huomauttaa että tämän rahaston / salkun esitteet on suomennettu aivan järkyttävän huonosti.

Kaikesta huolimatta pidän Smart-rahastoja erittäin kiehtovana tuotteena. En tiedä haluaisinko ostaa näitä itse. Mielestäni on kuitenkin hienoa että meillä on nyt markkinoilla jotakin jonka allokaatio perustuu johonkin muuhunkin kuin 1/N-malliin.

Ps. Jos haluat lukea näistä vähän järjellisemmän (mutta ei välttämättä täysin riippumattoman) nalyysin, Sijoittaja.fi näkyy kirjoittaneen oman analyysinsä Nordnetin Smart-rahastoista.

Onko suomalaisiin osakkeisiin sijoittamisessa oikeastaan mitään järkeä?

Kotimaani onpi Suomi ja niin edelleen
Kotimaani onpi Suomi ja niin edelleen

Olen aina välillä miettinyt että mikä järki on laittaa rahansa nimenomaan suomalaisiin osakkeiisin. Ehkä omasta taustastani johtuen en ole ikinä itse tuntenut erityistä vetoa suomalaisiin osakkeisiin.

Siinä että me suomalaiset sijoitamme rahamme juuri suomalaisiin osakkeisiin ei sinänsä ole mitään yllättävää. Tälle ilmiölle (kotimaisten osakkeiden ylipainottamiselle) on ihan nimikin – kotimarkkinaharha (engl. home bias).

Kotimarkkinoiden suosimiselle on ihan järkeviä perusteluja.

Vanhan viisauden mukaan pitää sijoittaa vain siihen mitä ymmärtää. Suomalaisena sijoittajana voin ihan oikeutetusti sanoa että ymmärrän paremmin suomalaisten, Suomessa toimivien yritysten liiketoimintaa kuin vaikkapa kiinalaisten yritysten liiketoimintaa.

Toinen looginen perustelu kotimaisten osakkeiden suosimiselle on että niihin sijoittaminen on helpompaa. Kuka vain voi marssia tilipankkiinsa ja sanoa että haluaa ostaa vähän Elisaa. Kun Elisa maksaa osinkoja, saan osingot helposti omalle pankkitililleni. Kun tulee aika tehdä veroilmoitus, verottajan neuvontapuhelimessa osataan heti kertoa mitä minun pitää tehdä.

Ulkomaisiin osakkeisiin sijoittaminen on heti hankalampaa. Joudun ehkä avaamaan tilin johonkin Nordnetin, Lynxin tai Degiron tyyliseen palveluun. Kun ostan osakkeita, välityspalkkiot voivat olla kalliimpia. Kun ulkomainen yritys (tai vielä pahempaa, ETF) maksaa minulle osinkoja, verottajalla meneekin sormi suuhun.

Kotimaisiin osakkeisiin sijoittaminen voi antaa suojaa inflaatiota vastaan. Jos inflaatio Suomessa alkaisi laukata, suomalaisten osakkeiden kurssit alkaisivat ehkä laukata samaa tahtia. Suomalaisten osakkeiden omistajan ei tarvitse huolehtia myöskään valuuttakurssivaihteluista.

Kotimarkkinaharhasta ei kuitenkaan puhuttaisi harhana (engl. bias) ellei kotimaisiin osakkeisiin sijoittamista pidettäisi jollakin tasolla virheenä.

Yksi yleisimmin esitettyjä vääriä syitä kotimaisten osakkeiden omistamiselle on että ne tuntuvat meistä tutummilta. Jos tavoitteena on tehdä tasapainoinen sijoitussalkku, joka vastaa omia sijoitustavoitteita, kotimarkkinoiden tuttuus on väärä perustelu ylipainottaa kotimaisia osakkeita salkussa.

Sijoittajat voivat myös ajatella että pelkkä kotimaisiin osakkeisiin sijoittaminen riittää koska yritykset toimivat joka tapauksessa globaaleilla markkinoilla. (Opin tähän liittyen jotakin erittäin mielenkiintoista. Toisin kuin ehkä luulisi, vaikka yrityksen liikevaihdosta valtaosa tulisi ulkomailta, korreloi sen pörssikurssi silti enemmän kotimarkkinoiden liikkeiden kuin sen markkinan kanssa missä se oikeasti toimii. Vanguardia lainaten:

The performance of a company’s shares tends to be highly correlated to its domestic market, regardless of where that company conducts most of its business.

Jännä ilmiö.)

Yksi huonoimpia syitä sijoittaa suomalaisiin osakkeisiin on että tämä nyt vain on se sijoitus mitä pankit / sijoituspalveluyritykset ovat tottuneet myymään. (Tämä on muuten ihan oma sijoitusharhansa.)

Danske Bank väittää että suomalaiset ovat keskittäneet jopa 95 % osakesijoituksistaan suomalaisiin osakkeisiin.

Jos Danske Bankin tilasto on lähelläkään totuutta (ja jos oletamme että modernissa portfolioteoriassa on mitään tolkkua), suomalaisten osakkeiden suosiminen voikin olla suomalaisten sijoittajien pahimpia virheitä. 

Valkotaulun puhdistus

Tämä juttu menee kategoriaan “älä säästä väärässä paikassa”.

Ostin pari vuotta sitten toimistooni valkotaulun. Valkotaulu maksoi 220 euroa.

Valkotaulu jäi alkusyksystä asuntooni puhdistamatta moneksi kuukaudeksi.

Nyt muuton jälkeen yritin puhdistaa sitä. Tulin samalla oppineeksi jotakin valkotauluista ja niiden puhdistamista.

Paras ja oikea väline valkotaulun puhdistamiseen on valkotaulujen puhdistamiseen tarkoitettu puhdistusaine.

Mikäli valkotaulussa on yksittäisiä, tiukkaan uponneita jälkiä, toimiva vinkki on kirjoittaa jälkien päälle uudelleen.

Jos haet Internetistä ohjeita valkotaulun puhdistamiseksi, tulee hakutulokseksi mm. seuraavia ehdotuksia:

  • etikka
  • käsidesi
  • ihmesieni
  • vahva alkoholi
  • isopropyylialkoholi
  • fairy / muu tiskiaine

Kyllä, kaikilla näillä saa valkotaulun kirkkaan puhtaaksi. Valitettavasti ne myös tuhoavat valkotaulun pinnan.

Tässä paras löytämäni selitys siihen miten valkotaulut ja valkotaulutussit toimivat (vapaa, surkea suomennos):

Valkotaulutussien valmistuksessa käytetään öljyliukoista silikonipolymeeriä, joka estää musteen uppoamisen valkotaulun pintaan. Valkotaulutussissa värit antavat pigmentit, liuottimet sekä polymeerit imetetään polyesteriseen säiliöön.

Kun muste joutuu kosketuksiin valkotaulun pinnan kanssa, liuotin haihtuu. Jäljelle jäävät pigmentti ja polymeeri. Polymeeri on erillisenä kerroksena valkotaulun pinnan ja pigmentin välillä. Kun väri pyyhitään pois, polymeeri jää jäljelle.

Valkotaulut ovat rakenteeltaan ei-huokoisia mikä tarkoittaa sitä että muste ei voi tunkeutua itse valkotaulun pintaan. Valkotaulut tekee ei-huokoisiksi öljyliukoinen voiteluaine, joka muodostaa levyn uloimman kerroksen. Kun muste koskettaa valkotaulun pintaa, musteen ainesosana oleva polymeeri sitoutuu valkotaulun uloimpaan kerrokseen. Tämän ansiosta valkotaulu voidaan pyyhkiä puhtaaksi.

Jos valkotaulua ei voi pyyhkiä puhtaaksi tai siihen on jää jäljelle väriä taulua pyyhkiessä, on syynä valkotaulun rasvaliukoisen pinnan tuhoutuminen.

Valkotaulun toiminta perustuu siihen että valkotaulun pinnassa on öljyliukoista ainetta.

Saippuat, tiskiaineet, ihmesieni ja alkoholi liuottavat tai poistavat öljyliukoisen aineen valkotaulun pinnasta. Ilman tätä ainetta tussin väri pääsee imeytymään valkotauluun itseensä.

Valkotaulun puhdistaminen alkoholilla, ihmesienellä tai saippualla tuhoaa valkotaulun.