Olen ollut autotta nyt seitsemän vuotta, ja sittemmin polkupyörän selästä tehtyjen vertailujen valossa en voi kuin suositella autosta luopumista kaikille niille jotka haluavat vielä löytää jotain uutta maaperää säätäväisyydessä, ja joille se suinkin vain on mahdollista. Auto on pyhä lehmä – ja todella kallis sellainen.
Autoilu köyhdyttäjänä
Suomalaisen autoilijan kustannukset peltilehmästään ovat 600 – 1.000 € kuukaudessa (Taloussanomat 9.5.2008). Keskituloiselta 2.800 euroa kuukaudessa tienaavalta perheelliseltä (kaksi työssäkäyvää puoliskoa) autonkäyttö syö karkeasti kuudenneksen bruttotuloista. Pyöräilijänä rikastun siis joka kuukausi tuolla 600 – 1.000 eurolla, josta voi vielä vähentää pyöräilyn hyvin minimaaliset käyttökustannukset! Ja jos olet yksin asuva, on tuo menopotti autoilijana joko kolmannes(!) pois palkastasi, tai pyöräilijänä kolmannes lisää hilloa tilillesi. Ja viime kädessähän tuo autoilulle menetetty raha on menetettyä aikaa, joka täytyy tehdä töitä voidakseen istua autossa.
Autoilu kulutuksen lisääjänä
Polkupyörällä tavaraa kaupasta säässä kuin säässä raahatessa on muistunut monesti mieleen se, miten helppoa tämä olikaan autolla. Sinne vain sujautti monta pulleaa muovikassillista ruokaa auton perään, ja menoksi. Tämä helppous toimii toisaalta myös toiseen suuntaan. On helpompi ostaa mitä tahansa, miten paljon tahansa ja miten nopeasti tahansa, kun tavaraa ei tarvitse roikottaa lihasvoimalla polkupyörän selässä. Moni isompi ostos on jäänyt pyöräilijänä odottamaan sopivampaa hetkeä, ja rahaa säästyy. Kaupasta ei pyörällä saa kerralla tuotua niin paljon tavaraa kuin autolla, ja rahaa säästyy. Eikä voi myöskään lähteä heräteostoksille ostosparatiiseihin, jotka sijaitsevat kaukana automatkan päässä, ja rahaa säästyy.
Autoilu kunnon romahduttajana
Koiranilmalla pyöräily kasvattaa paitsi luonnetta myös kuntoa. Jokainen matka jonka autoilija istuu kiesissään paikallaan ja surkastuttaa alaraajojaan, minä kasvatan jalkalihaksiani polkemalla ketjuratasta. Tämäkin on kustannus, jonka autoilija maksaa fyysisenä köyhtymisenä, kun taas minä pyöräilijänä kartutan ruumiillista varallisuuttani.
Autoilu kodin jatkeena
Polkupyöränsä varassa oleva ihminen ei voi asua kohtuuttoman kaukana palveluista. Autoilijalle kodin sijainti on miltei yhdentekevä. Autoilijat löytävätkin usein kotinsa kaupunkien laitamilta omakotitaloalueilta. Autoilun mahdollistama ”rajaton” kulutus onkin omiaan lisäämään painetta kodin neliöille. Kun tavaraa siunaantuu lisää kuin itsestään kaiken aikaa, pitää sille saada entistä isompi ja isompi huusholli. Ja näin huomataan että autoilu on johtanut meidät alati suurempaan kulutukseen. Keskustan liepeillä pyörämatkan päässä asuvalle asuinneliöt jäävät usein pienemmäksi, mikä rajoittaa sekin tavaraa kerryttävää kulutusta, ja rahaa säästyy.
P.S. En kuitenkaan vastusta autoilua sinänsä. Päinvastoin. Markkinoiden volyymi ei olisi lähellekään nykyisen suuruinen ilman autoilun tuomaa vauhtia ostovoimaan. Kannatan siis autoyhteiskuntaa!
Kommenttisi autottomuuden autuudesta on mahdollinen vaihtoehto yksinäiselle tai lapsettomalle parille, joka asuu kerrostalossa tai korkeintaan rivarissa. Lapsiperheen elämä pikkukaupungissa korkeintaan välttävien julkisten yhteyksien varassa olisi niin työlästä, että auto on lähes ”pakko” olla.
Rahan säästöstä ym muista perusteluistasi olen samaa mieltä, noinhan se on.
Meidän nuori perhe on ollut alle kaksivuotiaan kanssa ilman autoa nyt puoli vuotta. Säästöä on tullut paljon, vaikka meidän vanhan ruoskan vakuutus- ja huoltomaksut oli minimissään.
Jos onnistuu löytämään suht ison kaupungin keskustasta asunnon, joka on muutaman kilometrin päässä työpaikasta, myymälöistä ja julkisista, niin pikkulapsiperhe pystyy oikein hyvin elämään ilman autoa. Päivittäis- ja matkatavaroiden roudaaminen voi olla joskus hieman hikistä puuhaa, mutta sitä kummasti oppii käymään useammin kaupassa, pakkaamaan matkalle vähemmän tavaraa ja roudaamaan tavaraa mitä luovemmilla tavoilla. Lapsiperheillä esimerkiksi jykevät rattaat voivat hyvin pitkälle mennä kauppakassin asemasta.
Kun on tarpeeksi pa, niin alkaa viitsimään. 🙂
Itse olen päätynyt johonkin pyöräilyn ja autoilun välimaastoon hommaamalla skootterin. On todella kätevä mikäli kuljettavat etäisyydet eivät ole liian pitkiä. Kaupungissa usein ketterämpi ja nopeampi vaihtoehto kuin auto. Kustannuksetkin ovat vain murto-osan autoilusta (vakuutus n. 140e/v, ei katsatuksia tai erillisiä veroja, polttoaineenkulutus n. 2 l/100km, parkkeeraus ilmaista). Ostoksiakin saa n. parin kauppakassin verran kuljetettua tavaratilassa ja repussa. Miinuksena toki, että soveltuu käyttöön lähinnä vain niihin vuodenaikoihin kun tiet ovat sulana.
Autoilu köyhdyttää ja perustelut ovat faktaa. Pitäisikin tutkia kuinka moni pienituloinen yksinasuva on joutunut velkakierteeseen pyhän lehmän takia. Tuntuu että moni liian innokkaasti menee autokauppaan laskematta mitä kuluja auton pitäminen aiheuttaa.
Ja kun on auto on niin helppo sortua heräteostoksiin kun liikkuu ostoskeskuksissa. Tämä koskee sekä elintarvikkeita että muita tuotteita.
Pikkulasten vanhemmilla pitäisi olla kuva lastenhuoneen leluröykkiöistä mukanaan ja vilkaista kuvaa joka kerta kun käsi on nappaamassa jonkun uuden lelun jota lapsi juuri sillä hetkellä haluaa.
Nostan hattua jokaiselle autottomalle perheelle. Varsinkin pikkulasten kanssa luulisi olevan hankalaa kun lapset ovat vaippaiässä.
Autottomuudesta olen täysin samaa mieltä, vaikka perusteluni ovatkin eri. Syyni ovat ennen kaikkea eettiset. Yksityisautoilu on ekologisesti katastrofaalinen tapa. Mainitsemasi ”markkinoiden volyymin” kokonaishinta on loputtomiin sairaita tai kuolleita köyhien maiden lapsia (ilmastomuutos, yleinen itsekäs ahneus ja vastuuton kuluttaminen saavat sitä aikaan) sekä planeetan tekeminen hyvää vauhtia elinkelvottomaksi. Tämä vain sivuhuomautuksena.
Olen lukenut tekstejäsi jo pitkän aikaa, ja huomaan, että eettinen näkökulma ei sinulle juuri elä. Mutta sen lisäksi että miettii miten voisi itse saada mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, voisi myös miettiä mikä tuon halpuuden hinta on niille, jotka ovat kaikkein heikoimpia ja köyhimpiä.
Itselläni ei vielä opiskelun takia ole autoa, olen kyllä harkinnut sellaista. Nostaisi nimittäin aika paljon elämänlaatua mennä autolla kauppaan bussin sijaan kun sinne on muutama kilometri matkaa. Se auton ylläpito on vain niin turkasen kallista!
Autohan on mitä näppärin ja loistavin keksintö, jos ei huomioida sen saastuttavuutta ja kalleutta. Oletko ajatellut, miksi autoilu on niin kallista. No verojen vuoksi. Niistä ne kustannukset pitkälti koostuvat, niin hankinta- kuin käyttökustannuksetkin. Auto on pyhä lehmä, valtiolle.
Useamman vuosikymmenen pyöräilleenä vanhemmalla iällä autoilu rappeuttaa kunnon, mutta antaa merkittävää turvaa talvella (kaatumisiltä, kylmältä) ja lasten kanssa liikkumiseen. Vanhemmalla iällä kaatuminen on aina iso riski.
Meillä kuljetaan bussilla, kävellen ja polkupyörällä tilanteen ja kelin mukaan. Autoilun vuosikustannus n. 1400e/v.
Olen opiskelija, minulla on auto, enkä näe että säästäisin merkittävästi siitä luopumalla. Miksi?
Autoni oli seisonnassa talven kovimmat pakkaset ja oletin säästäväni tässä muutaman euron, mutta laskelmoituani kaikki tapahtuneet ruoka-ostokset tuli märkää rättiä naamalle. Lähikaupassamme, johon ruoka-ostoksemme nyt suuntasimme oli kaikki järjestään kalliimpaa verrattuna automarketteihin, mikä kuolettaa suhteellisen tehokkaasti säästyneet bensa -ja vakuutuskulut. Toki jotain säästöä tuli, mutta ero kaventui merkittävästi verrattuna siihen että olisimme kerran viikossa vain ajaneet autolla Prismaan ostoksille.
Autoni on -90 luvun loppupuolelta ja teen siihen itse kaikki remontit. Vuositasolla puhutaan jostain alle 200 eurosta, esim. öljyt olen vaihtanut vain joka toinen vuosi ilman ongelmia. Monissa lehtien tekemissä autokulu-laskelmissa merkittävä menoerä on juurikin huolto, mitä ei tietysti pysty jokainen autonomistaja minimoimaan, kuitenkin täydellisen moottoriremontin summaaminen vuosittaiseen laskelmaan antaa ihan väärän kuvan. Ja vanha auto on mielestäni halvempi huollettava kuin uusi.
Auton myyntihintamenetys on yksi suurimmista tappioista uudehkoa autoa omistaessa, vanhassa autossa ei niinkään. Itse en laske tätä edes mukaan sillä aion ajaa autollani niin kauan, kunnes se menee romuttamolle, eikä siinä sitä arvoa hirveesti myytäessä edes olisikaan. Ei ole ihan oikeasti pakko omistaa sitä naapuruston kalleinta autoa, vaikka auto onkin monelle tärkeä statys-symboli.
Se matkustaminen. Joskus on oikeasti käytävä jossain muualla, kuin lähikylän keskustassa. Meidän perheessä on kaksi opiskelijaa, kun molemmat lähdemme reissuun niin autolla ajettu kilometrihinta pysyy samana, julkisilla se tuplaantuu ja kas kummaa autoilu onkin sitten kilometrihinnaltaan yhtä kallista. Jos opiskelijoille julkisilla reissaaminen on näin arvokasta, voin vain kuvitella kuinka hulvatonta se on isommalle perheelle. Puhumattakaan nyt siitä omalla autolla reissaamisen helppoudesta; se ei ole myöhässä, voit pysähtyä ihan mihin vain, voit ajaa mitä kautta haluat, ja sillä pääsee miljoonaan paikkaan, johon julkisilla ei ole järkeviä kulkuyhteyksiä olemassakaan.
Esimerkkinä kuljemme eniten kotimme ja vanhempiemme väliä (0-1 kertaa kuussa), ja onneksemme kaupunkien välillä menee junarata. Kahdelta opiskelijalta tähän reissuun junalla menee yhteensä 60 euroa meno-paluineen, autolla kaikkine mahdollisine kuluineen laskettuna ihan saman verran, paitsi että autolla pääsee nopeammin ja ihan perille asti, ilman että kenenkään pitää tulla asemalle vastaan. Enkä sitä paitsi anoppilaan menisi ilman helppoa pakenemismahdollisuutta.
Ajan autollani noin 7000km vuodessa. Vuosikulut noin 1600 € (133 €/kk), kilometrihinnaksi muodostuu siis n. 0.23 €/km. Jos luopuisin autostani, säästäisin muutaman satasen vuodessa, mutta mielestäni vaikeuttaisin omaa elämääni tarpeettomasti sekä ajallisesti että psyykkisesti. Olen toki hieman mukavuudenhaluinen, mutta silti olen sitä mieltä että julkinen liikenne ei toimi kuin pääkaupunkiseudulla, ja kuntoilunkin hoidan kaksi kertaa päivässä ihan omana aktiviteettinaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että veisin autollani roskatkin.
Minullapä ei ole koskaan ollutkaan peltilehmää, en edes omista ajokorttia, vaikka ikää on jo hyvin pian 27. En ole tarvinnut. Syitä on monia, autokoulu on mielestäni liian kallis investointi ja peltilehmä tekee laiskaksi – milloin viimeksi autoilija menisi yli 40 kilometriä päivässä polkupyörällä? Eihän sitä mennä, kun on auto. Asettauduin rauhalliselle maaseutualueelle lähellä bussilinjoja, siltikään en käytä niitä oikein, aina silloin tällöin kuitenkin. Pyöräily on se mikä kannattaa ja olen myös miettinyt useasti mitä jos jättäisin tavaran hankkimatta kun ei mahdu kuljetukseen.
Myöhemmin huomasin, että viikon päästä en ole edes kaivannut enää sitä kaunista yöpöytää sänkyni viereen, vaan jakkara ajaa edelleen asiansa. Kun kuljetus on tosiaan rajallista, ostan vähemmän ja liikun enemmän kauppaan – pyörällä, saan lisäksi tuoreita asioita ostoskoriini. En tee viikon ostoksia kerrallaan muutenkaan, koska silloin vaarana on, ettei ruokia ehdi käyttää ennen päiväystä. Asun yksin studiossa ja säästetty raha menee matkailuun busseilla kuuntelemaan tanssimusiikkia erilaisiin klubeihin. Bussilippu netistä nettilippuna on edullinen ja niissäkin kannattaa seurailla esim. Onnibussin tarjouskampanjoita.
Moni on sanonut miten olen niin hyväkuntoinen, ylimääräistä lihaa ei ole ympärillä, ja kävelläkin jaksaa pitkiäkin matkoja. Syy on se, etten istu peltilehmässä kaasujalkaa painamassa, vaan aidosti poljen matkani, kauppaankin. Kaikki tällainen nostaa kuntoa ja vähentää painoa, mistä monet unelmoivat televisiota katsellessaan rankan työ- ja autopäivän jälkeen. Ja tosiaan kun luksuskauppakeskukset, kuten Ideapark ovat 30 kilometrin päässä, ei näihin tule ihan huvikseen pyöräiltyä ja rahaa säästyy. En ole tarvinnut autoa 18-27 ja olen varma etten tarvitse jatkossakaan.