Luin pari päivää sitten Hämeen Sanomista artikkelin kellojen keräilystä. Tässä artikkelissa oli kohta, joka kuului näin:
Silloin 15 vuotta sitten minua katsottiin kieroon ja sanottiin, että olen hullu, kun maksan kellosta 35 000 markkaa. Nyt tuon ensimmäisen Rolexini arvo on noin 13 000 euroa. Parempi sijoitus se on kuin pörssiosake.
En intuitiivisesti pystynyt päättelemään oliko tuo arvonnousu hyvä vai ei. Homma piti laskea.
Kyseisen kellon hinta oli 35 000 markkaa eli 5887 euroa. Kuluttajahintaindeksillä laskettuna tämä olisi nykyrahassa 7402 euroa. Hinta on siis noussut ainakin inflaatiota nopeammin.
S&P 500 -indeksiin sijoitettu 5887 euroa olisi kasvanut 8808 euroon. Kellon hinnannousu hakkasi siis USA:n osakeindeksinkin. Kuuden prosentin vuosituotolla 15 vuotta sitten sijoitettuna sama raha olisi kasvanut 14 106 euroon. Kyseisen Rolexin arvonnousu kestää siis hyvin vertailun jopa teoreettiseen osakemarkkinoiden keskituottoon.
Alanko itse sijoittaa kelloihin? Mmm… tuskin.
Benjamin Grahamin sanoin:
Sijoitusoperaatio on sellainen, joka huolellisen arvioinninkin jälkeen lupaa pääoman pysyvyyden ja riittävän tuoton. Operaatiot, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia ovat luonteeltaan spekulatiivisia.
Kelloihin pätee sama kuin taiteeseen, autoihin ja viineihinkin. Yksittäisen esineen arvo voi nousta ajan mittaan paljonkin, mutta en ehkä kutsuisi tätä toimintaa sijoittamiseksi.
Pörssiosakkeet ovat monessa suhteessa vaivattomampia:
- Jos ostat pörssiosakkeen, saat sen myytyä heti ostohetken jälkeen lähes samalla hinnalla kuin millä se on ostitkin. Kellojen osto- ja myyntihintojen erotus on suuri.
- Pörssiosakkeille on useita ostajia, jotka ovat valmiita ostamaan osakkeesi heti. Kelloille voi joutua etsiä ostajaa kauankin.
- Pörssiosakkeiden arvo perustuu yhtiöiden tuloksentekokykyyn. Kellojen arvo on riippuvainen muodin oikuista.
Pörssiosakkeet voivat tuottaa omistajalleen myös osinkojen kautta. Kelloista ja muista arvoesineistä tuoton saa vasta myyntihetkellä.
En siis oikein pysty perustelemaan itselleni kalliin kellon ostamista sillä perusteella, että se olisi hyvä sijoitus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tuollainen oheisen kuvan Patek Philippe Calatrava olisi mielestäni pirun siisti.
”Pörssiosakkeet voivat tuottaa omistajalleen myös osinkojen kautta. Kelloista ja muista arvoesineistä tuoton saa vasta myyntihetkellä.”
Pitää paikkansa mutta jonkinlaista tuottoa, ”osinkoa” voi myös saada kalliiden tai muuten miellyttävien esineiden käyttämisestä, katselemisesta jne. Toisin kuin pörssiosakkeista.
Muutama kommentti tähän keskustelun herättämiseksi.
”Pörssiosakkeille on useita ostajia, jotka ovat valmiita ostamaan osakkeesi heti. Kelloille voi joutua etsiä ostajaa kauankin.”
Kuten osakesijoittamisessa, tässäkin on markkinoiden ymmärryksellä oma roolinsa. Näen, että oikeisiin kelloihin sijoittamalla arvo nousee ja likviditeetti on hyvä. Hyvänä esimerkkinä toimivat esim. Rolexin Daytona ja Submariner. Nämä ovat haluttua tavaraa historiallisessa perspektiivissä jo kauan ja markkina-alue on globaali.
”Pörssiosakkeiden arvo perustuu yhtiöiden tuloksentekokykyyn. Kellojen arvo on riippuvainen muodin oikuista.”
Edelliseen viitaten, ostamalla vahvan brändin klassikkokelloja ei olla niinkään muodin armoilla.
Oma lisänsä on toki sekin, kuten aiemmin jo kommenteissa mainittiin, että kellojen käytöstä saa myös omistamisen kicksejä. Toki tällöin kannattaa varautua kellon hinnanlaskuun.
Arvokelloihin sijoittaminen on ihan hyvä tapa kerättää varallisuutta, kun tietää mitä on tekemässä. Mutta en lähtisi pikavoitot mielessä sitä tekemään.