Tässä näppärä tapa vähentää ruokajätettä, jonka olen oppinut omalta avovaimoltani.
Minulla on ollut hieman vaikeuksia muistaa milloin olen minkäkin ruokapakkauksen tai -purkin avannut.
Koska en halua syödä vanhaa ruokaa ja riskeerata vatsanväänteitä, olen aiemmin päätynyt yleensä heittämään oletetusti vanhentuneen ruoan roskiin. Kuten arvata saattaa, roskiin on lentänyt paljon mahdollisesti hyvinkin syömäkelpoista ruokaa.
Avovaimoni keksi ratkaisun ongelmaan.
Aina kun avaamme mehupurkin, leikkeleen tms., merkitsemme avauspäivämäärän tussilla pakkauksen kylkeen. Näin tiedämme kauanko mikäkin purnukka on ollut jääkaapissa auki.
Ruokaa menee roskiin huomattavasti entistä vähemmän.
Ihmettelen suuresti miksi usein käytettäviin tuotteisiin tai esimerkiksi juustoihin tai muihin maitotuotteisiin pitäisi merkitä päiväystä kotona. Eri juttu toimistossa, siellä on ihan kiva tietää milloin joku uht-maito on avattu, päiväys, kun ei kerro siinä mitään. Tai jos asustaa kahdessa osoitteessa ja pilaantumisriski on sen takia tavallista suurempi. Meillä tussille voisi olla käyttöä harvemmin käytettävien tuotteiden kohdalla pestot, oliivit, maustekastikkeet, pähkinä- ja siementahnat, ehkä myös maustamaton soijajogurtti.
Toinen hyvä konsti jääkaappiin on pitää nopeimmin pilaantuvat / vanhimmat pilaantumisvaarassa olevat tuotteet silmien korkeudella etualalla tai tietyllä hyllyllä, jotta ne muistaa käyttää ajoissa. Meillä hedelmät on yleensä vadissa pöydällä ja niiden pilaantumiseen vaikuttaa se, muistaako ne riisua pusseistaan. Pussit jotenkin peittävät näkyvyyden, jolloin hedelmien olemassaolo on helpompi unohtaa ja lisäksi niiden kuntoa ei näe yhdellä vilkaisulla, jolloin pilaantunut hedelmä voi jäädä huomaamatta ja aiheuttaa muidenkin pilaantumisen.
Maitotuotteista vielä, sen näkee silmällä tai ainakin haistaa jos tuote on pilaantunut, sama juttu kananmunissa, päiväystä ei tarvi tuijottaa toisin kuin lihassa ja kalassa.