Indeksisijoittaminen ja kupla (samassa lauseessa)

Fundamenttianalyysiä (The Big Short -elokuva)
Fundamenttianalyysiä (The Big Short -elokuva)

Katselin eilen uudelleen The Big Short -elokuvan. Jäin erityisesti miettimään kohtausta jossa tohtori Michael Burry selvitti käsin mitä asuntolainoja kiinnitysluottovakuudelliset arvopaperit oikeasti sisälsivät. Michael Burry (ja muutamat muut) huomasivat että näiden AAA-luokiteltujen arvopaperien sisältö oli oikeasti roskaa.

Michael Burryn ongelmana oli että vaikka hän tiesi näiden arvopaperien olevan roskaa, hän ei voinut myydä niitä lyhyeksi. Näppäränä kaverina hän marssi Goldman Sachsille ja pyysi heitä luomaan hänelle luottoriskijohdannaismarkkinat tätä tarkoitusta varten.

Tämä sai minut miettimään jotakin minkä huomasin joitakin vuosia sitten päätyessäni sattumalta tekemään hieman fundamenttianalyysiä eräästä listatusta yrityksestä. Vaikka kuinka pyörittelin ja tutkin tuota yritystä, lopputulos oli aina sama. Kyseinen listattu yritys oli pyramidihuijaus.

Pohdinkin eilen mitä tapahtuisi jos tällainen pyramidipeli päätyisi osaksi indeksiä. Tämä pohdinta taas johti minut pohtimaan ajatusta siitä että seuraava iso kupla onkin indeksisijoittaminen.

Tästä pohdinnan aiheuttamasta pohdinnasta seurasi jonkinlainen kasa miettimistä ja tutkimista josta taas seurasi kasa muistiinpanoja joita voisi myös kuvailla vasta-argumenteiksi indeksisijoittamista kohtaan.

  • Indeksirahastot eivät ole aktiivisia omistajia. Tämän seurauksena kukaan ei enää valvo suuryritysten johtajia.
  • Varsinkin smart-beta -indeksirahastojen kiertonopeus voi olla yllättävän suuri. Tämä johtaa suurempiin kustannuksiin.
  • Indeksirahastot ostavat osakkeet kalliilla. Yrityksen pääsy mukaan S&P 500 -indeksiin voi nostaa sen kurssia noin 10 %.
  • Rahojen siirtyminen aktiivisista rahastoista indeksirahastoihin on aiheuttanut itsessään P/E-arvojen nousun. Kun tämä rahavirta tyrehtyy, aktiiviset sijoittajat alkavat asettaa osakkeiden marginaalihinnan.
  • Indeksirahastot voivat vaihtaa seuraamiaan indeksejä. Esimerkiksi Vanguardin kehittyvien markkinoiden indeksirahasto vaihtoi MSCI:n indeksistä FTSE:hen.
  • Indeksirahastojen sisältö ei aina vastaa kuvausta.
  • Indeksirahastot voivat reagoida rajummin suhdannevaihteluihin.
  • Indeksisijoittaminen ei ole passiivista koska päätös siitä mikä osake pääsee mukaan indeksiin on aktiivinen.
  • Sijoitusneuvojat eivät voi elää indeksirahastojen palkkioilla. Tämä seurauksena rahastoyhtiöt luovat erikoistuneita indeksirahastoja, joiden kustannukset ovat korkeammat.
  • Indeksirahastoihin valuvat rahasummat ovat niin valtavia että rahastoyhtiöillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myydä asiakkailleen large-cap -indeksirahastoja.
  • Indeksisijoittajien hermot eivät kestä laskusuhdannetta. Ajoittamisesta johtuen indeksisijoittajien tuotto jää puoleen indeksin tuotosta.
  • Historiallinen data osakemarkkinoiden keskituotoista sisältää selviytymisharhan. Tästä johtuen indeksien odotetut tuotot ovat liian korkeita. Jack Bogle on sanonut että osakemarkkinoiden odotettu tuotto on enää noin 4 %.

Ps. Paras löytämäni kooste indeksisijoittamisen ongelmista on Horizon Kineticsin markkinakommentit vuoden 2017 ensimmäiselle kvartaalille.

Muita hyviä ja huonoja argumentteja indeksisijoittamista vastaan:

Pss. Jos teoria siitä että olemme indeksisijoituskuplassa on totta, yksi voittava strategia voisi olla luoda oma indeksi indeksien ulkopuolisista osakkeista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.