Luin eilen Orcam Financial Group -sijoitusyhtiön perustajan Cullen Rochen kirjoitusta Understanding modern portfolio construction.
Tässä hän esitti mielenkiintoisen ajatuksen siitä että pörssiosakkeisiin sijoittaminen ei ole oikeastaan sijoittamista. Samalla hän puki sanoiksi jotakin jota olen pohtinut tässä viimeisen parin päivän aikana.
Tuotantotalouden peruskurssilla opetettiin että sijoittaminen on sitä kun yritykset käyttävät rahaa johonkin, jonka tavoitteena on tuoda yritykselle enemmän rahaa tulevaisuudessa. Yritykset arvioivat sijoitusten kannattavuutta esimerkiksi nettonykyarvolaskelmilla.
Tyypillisiä yrityksen tekemiä sijoituksia ovat uuden koneen ostaminen, tuotantolinjan uusiminen tai uuden tehtaan rakentaminen.
Suomen kielessä yritysten tekemiä sijoituksia kutsutaan investoinneiksi. Englannissa nämä ovat sama sana, investment.
Jos yrityksen omat varat eivät riitä investoinnin tekemiseen, täytyy yrityksen hakea investoinnille ulkopuolista rahoitusta.
Yksityisyrittäjän ulkopuolisen rahoituksen lähde voi olla yrittäjän itsensä oma luottokortti. Suuremmat yritykset voivat hankkia rahoitusta investoinneille järjestämällä osakeannin tai laskemalla liikkeelle joukkovelkakirjalainoja.
Cullen Rochen ajatus on että osakkeiden tai joukkovelkakirjalainojen merkitseminen ei oikeastaan ole sijoittamista. ”Sijoittaja” pikemminkin kohdentaa omat säästönsä uudelleen. Sen sijaan että hän pitäisi varansa käteisenä, hän pitääkin ne osakkeina tai yritysten velkakirjoina.
Edelleen suurimmalle osalle meistä se mitä me kutsumme sijoittamiseksi on osakkeiden ja lainojen ostamista jälkimarkkinoilta jonkin oman taloudellisen tavoitteemme saavuttamiseksi.
Cullen Roche argumentoi että yrityksen tekemillä investoinneilla ja sijoittajien sijoituksilla on ainakin kolme eroa.
Ensinnäkin, yritysten tekemiin investointeihin sisältyy korkea riski. Vain harvat yritysten investoinnit onnistuvat.
Toisekseen, yritysten investoinnit auttavat luomaan jotakin uutta tulevaisuudessa. Kun säästäjä sijoittaa rahojaan, ostaa hän yleensä jo liikkeelle laskettuja rahoitusinstrumentteja.
Ja siinä missä sijoittajat antavat osakkeille ja velkakirjoille hinnan lyhyellä tähtäimellä, luovat yrittäjät ne edellytykset jotka mahdollistavat näiden rahoitusinstrumenttien tuotot pitkällä aikavälillä. Benjamin Graham muotoili saman asian sanomalla että lyhyellä aikavälillä osakemarkkinat ovat äänestysmekanismi, pitkällä aikavälillä punnitusmekanismi.
Investointeja tekevä yrittäjä voi luoda jotakin aidosti uutta. Jälkimarkkinoilla toimivat sijoittajat vain vaihtavat rahoitusinstrumentteja keskenään saaden sijoituksilleen rahoitusmarkkinoiden tuoton.
Nordnetin osakestrategi sanoi pari päivää sitten lehdessä että ”yritystoiminnan harjoittaminen tai startup-sijoitus mahdollistavat aikaisen eläkkeelle jäämisen kyvykkäimmille”.
Ja tämä se tämän blogijutun ydin olikin.