– Ei. Yskänlääkkeitä on tarvittu vain sotatilanteissa, kun yskimisestä ei ole saanut tulla ääntä. Sotamiehille syötettiin kodeiinipitoista yskänlääkettä. Kodeiini aiheuttaa riippuvuutta.
Yskänlääkkeiden myyntilupaa ei voida Palvan mukaan kuitenkaan poistaa, koska niistä ei voida todeta olevan merkittävää haittakaan:
Vedetäänkö lasten yskänlääkkeet tosiaan markkinoilta, Lääkelaitoksen lääketurvaosaston päällikkö Erkki Palva?
– Ei. Kun jokin yritys on kerran onnistunut saamaan yskänlääkkeelleen myyntiluvan, sen pois ottamiseksi pitäisi olla erittäin raskauttavat todisteet lääkkeen vaarallisuudesta.
Onko vaarallisuudesta todisteita?
– No kun ei ole. Kunnon näyttö puuttuu. Hyödyttömyydestä on kyllä paljonkin todisteita, mutta hyödyttömyys ei riitä myyntiluvan pois ottamiseen.
Olen aiemmin maininnut vastaavasta ongelmasta liittyen tehosterokotteisiin. Esimerkiksi Havrix tehosterokotteista on todettu, että ne ovat tarpeettomia. Samanlaisia täysin hyödyttömiä lääkkeitä ovat maitohappobakteerit ripulin estäjinä sekä nenän tukkeutumista lentokoneessa estävät nenäsumutteet.
Wikipedian mukaan ”kaakaon sisältämä teobromiini ehkäisee yskää tehokkaammin kuin reseptilääkkeiden kodeiini. Se tukahduttaa kurkun takaosassa olevan hermon kutinaa aiheuttavan signaalin, joka aiheuttaa yskärefleksin. Tehoavan määrän saa 50 grammasta tummaa suklaata”.
Aamulehden mukaan yskänlääkkeitä myydään Suomessa vuosittain 20 miljoonalla eurolla.
Sain perjantaiaamuna käsiini maanantaina Pixmaniasta * tilaamani Panasonic Lumix DMC-FZ38- digikameran *. Tässä hieman raporttia kameran ostoprosessista. Alkuperäinen ajatukseni oli ostaa jokin Canon Powershot -kamera. Kuten tyypillistä, mieleni kuitenkin hieman muuttui ostoprosessin aikana.
Vajaa kaksi viikkoa sitten passikuvien hintaa kysellessäni näin paikallisessa kameraliikkeessä kameratyypin, jonka olemassa olosta en edes tiennyt. Liikkessä esillä oleva kamera oli Canon Powershot SX 20 IS -kamera, joka kuuluu tyypiltään prosumer superzoom -kameroihin.
Powershot SX20 IS tuntui välittömästi juuri sellaiselta kameralta, jota olen etsinytkin. Sillä pystyi ottamaan kuvia läheltä ja kaukaa, se oli hieman järjestelmäkameramainen ja tuntui mukavalta kädessä. Tärisevistä käsistäni huolimatta ottamistani kuvista tuli tarkkoja ja kauniita. Kamerasta pyydettiin liikkeessä 399 euroa, mutta pientä tinkimisvaraakin oli.
Päätin kuitenkin, että luen ensin, että mitä arvostelijat ovat kamerasta sanoneet ja katson, että millä hinnalla saisin kameran netin kautta. Syötin kameran koodin hintaseurantaan, joka kertoi, että saisin kameran Pixmaniasta tilaamalla 375 eurolla. Liikkeen kamerasta pyytämä hinta oli siis varsin kohtuullinen. Seuraavaksi hain kameran arvosteluja netistä. Ensimmäisenä silmiini sattui Photography Blogin Canon Powershot SX20 IS -arvostelu. Heidän testissään kameraa oli kehuttu hyväksi kameraksi, mutta kuvanlaadusta tähtiä ei ollut tullut kuin 3,5/5. Photography Blog osasi kertoa, että SX20 IS:n kilpailijoista tärkeimpiä ovat Sony Cybershot DSC-HX1 sekä Panasonic Lumix DMC-FZ38. Luin näistä molemmista useita eri arvosteluja ja totesin lopulta, että valintani on Panasonic Lumix DMC-FZ38. Koska olen menossa San Franciscoon vajaan viikon päästä, katsoin myös, että mitä kukin näistä kameroista maksaa isoissa amerikkalaisissa elektroniikkaketjuissa. Canon Powershot SX20 IS olisi irronnut Best Buy -liikkeestä vain 280 eurolla. Vertailun vuoksi Panasonic Lumix FZ38 tulisi maksamaan minulle Suomeen tilattuna noin 350 euroa. Valitettavasti en löytänyt Panasonicia minkään ison amerikkalaisen ketjun valikoimista. Totesin, että valintani on Panasonic ja että ostan kameran jo Suomesta ennen matkaa.
Tarkistin kameran hinnan hintaseurannasta, Verkkokauppa.com:sta sekä Gigantista. Hintaseurannan mukaan Panasonic Lumix DMC-FZ38:n saisi halvimmalla Magnet-E -verkkokaupasta, mutta heillä ei ollut kameraa varastossa. Seuraavaksi halvimmalla kameraa myi Pixmania. Toimituskulujen kanssa hinnaksi luvattiin 354 euroa koodilla hintaseuranta1009. Menin Pixmanian sivuille ja laitoin kameran ostoskoriin. Harkitsin lisäksi muistikortin ja kameralaukun ostamista Pixmaniasta, mutta heidän pakettina tarjoama muistikortti oli kallis ja kameralaukku hieman epämääräinen. Kävin Amazon.com:n sivuilla, jossa Panasonicin kaveriksi ehdotettiin Case Logic DCB-66 -kameralaukkua. Pixmanialta löytyi varastosta tämän laukun hieman isompi järkkärimalli Case Logic DCB65 *. Totesin, että joku laukku matkalle on hyvä olla, joten lisäsin tämän hieman isomman laukun ostoskoriin. Siirryin kassalle, mutta sittenpä sattuikin jotain outoa. Pixmania ei jostain syystä hyväksynyt tuota saamaani koodia hintaseuranta1009. Kokeilin etsiä Googlen kautta muita Pixmanian koodeja, mutta en löytänyt yhtäkään tuota halvempaa voimassaolevaa koodia. Soitin Pixmanian puhelinpalveluun, josta minulle sanottiin vain, että koodi on varmaan vanhentunut. Ihmettelin hetken ja totesin, että kokeilen illemmalla uudelleen. Illalla koneen ääreen palattuani kokeilin ostoprosessia uudelleen ja kas, koodi toimi. Valitsin vielä toimitustavaksi FedEx normaali 3-4 päivää. Toimituskuluineen kameran ja laukun hinnaksi tuli 386,73 euroa.
Tein tilaukseni maanantaina 12.10.2009 kello 17:31 ja perjantaina 16.10.2009 kello 12:17 sain soiton kuljetusliikkeen kaverilta, joka oli oveni takana kamerani kanssa. Toimitusaika oli siis varsin tarkkaan tuon luvatun 4 päivää.
Seuraavaksi minun piti ostaa vielä kameraan muistia. Kyseinen kamera syö joko SD- tai SDHC -muistikortteja. Koska aion käyttää kameraa myös videokuvaamiseen, pähkäilin sopivaksi muistikortin kooksi 8 Gb. Hintaseurannan mukaan halvin 8 Gt Secure Digital High Capacity (SDHC) muistikortti, jota löytyi varastosta oli Multitronicin tarjoama A-DATA SDHC 8GB CLASS 6 hintaan 18 € sisältäen toimituskulut. Päätin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi katsoa kyseisen kortin arvosteluja verkosta. Pikaisella googlettamisella löysin Neweggin A-DATA Turbo 8GB Secure Digital High-Capacity (SDHC) arvostelusivun. Kyseinen kortti oli saanut 17 % yhden tähden arvosteluja, joten totesin, että tätä korttia en sittenkään osta. Laitoin kameraan Ixuksen vanhan 1 Gb SD-kortin ja päätin, että ostan Yhdysvalloista Kingstonin 8 Gb SDHC-kortin.
Olen nyt kokeillut uutta kameraani muutamaan otteeseen ja toistaiseksi kuvat ovat vastanneet odotuksiani. Kyseessä ei ole mikään järjestelmäkamera, mutta vanhaan Ixukseen verrattuna kuvien laatu on ollut huomattavasti parempi. Kameralaukku on aavistuksen verran turhan kookas, joten voi olla, että jos näen tuon Case Logicin pienemmän laukun myynnissä matkallani ostan sen. Tositoimiin kamera pääsee ensimmäisen kerran tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, jolloin aloitamme kaverini Joonaksen kanssa vajaan kahden viikon ekskursiomme Piilaakson startup-yrityksiin.
Olen tässä säästämishaasteen loputtua rakennellut omia tietoisen kuluttamisen ja automaattisen säästämisen järjestelmiäni. Huomasin tuossa jokin aika sitten, että minun täytyy todennäköisesti rakentaa nämä järjestelmät kerralla sekä itselleni että paremmalle puoliskolleni. Asumme yhdessä joten suurin osa menoistammekin yhteisiä. Toisen pihistely esimerkiksi ruokakaupassa voi aiheuttaa sen, että toinen joutuu omalla kauppareissullaan käyttämään enemmän rahaa.
Koska meillä on ollut eniten epäsuhtaa ruokaostoksiin käyttämässämme rahamäärässä päätin taklata tämän ongelman ensin. Mietin hieman, että miten tämän tekisin ja totesin, että kokeilen jotakin, mikä oli varsin tyypillistä ainakin vielä 20 vuotta sitten – yhteisen tilin avaamista ruokakauppaan.
Koska emme halua käydä vain yhdessä kaupassa teimme niin, että avasimme yhteisen tilin S-Pankissa. Tilinkäyttövälineiksi hankimme molemmille Visa Debit -maksukortit. Ajatuksenani on, että maksamme kaikki ruokaostoksemme näillä kahdella kortilla. Näin voimme toivottavasti seurata yhteisten ruokamenojemme kehittymistä suoraan tilitiedoista.
Raportoin tämän kokeilun edistymisestä jahka saamme kortit käsiimme ja pääsemme kokeilemaan tätä käytännössä.
Vertailun tuloksena syntyi oheinen taulukko, jonka mukaan vertailluista kaupungeista halvin on Hämeenlinna ja kallein Helsinki. Jutun tärkein kohta on mielestäni tämä maininta kiinteistöveron nostosta:
Myös monen kunnan suunnittelema kiinteistöveron nosto voi vaikuttaa kokonaisuuteen. Se on yksi maksuista, joka sisältyy vastikkeeseen. Vastikkeesta keskimäärin kaksi kolmannesta tulee kiinteistöverosta, jätehuoltomaksuista, sähkön, veden ja kaukolämmön hinnasta.
Mitä olette mieltä, onko Taloussanomien vertailussa mitään tolkkua?
harkinnut myös yritystoiminnan perustamista Tarkkamarkan ja laajakaistavertailusivustoni ympärille. Uusyrityskeskuksen avustuksella tekemieni laskelmien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tämä ei ainakaan vielä ole taloudellisesti järkevä ratkaisu.
Toisaalta omat taloudelliset tavoitteeni olivat työpaikan löytämisessä ja sivutulojen kasvattamisessa. Päätinkin syyskuun lopussa tämän valinnan taloudellisesta järjettömyydestä huolimatta hypätä tuntemattomaan ja aloittaa yritystoiminnan. Hain starttirahaa tämän kuun alussa ja sain siitä myöntävän päätöksen 5. lokakuuta. Samana päivänä ansiosidonnainen työttömyysturvani katkesi automaattisesti ja statuksekseni tuli yksityinen ammatinharjoittaja. Kaksi päivää sitten perjantaina y-tunnukseni merkittiin kaupparekisteriin.
Olen nyt viimeisen parin viikon ajan yrittänyt järjestellä yrityksen perustamiseen liittyviä käytännön asioita. Olen tehnyt liiketoimintasuunnitelman ja kannattavuuslaskelmia, tavannut asiantuntijoita, selvitellyt tulevaa eläkettäni sekä hakenut verovelkatodistuksen. Tällä viikolla minun pitäisi saada kaupparekisteristä tieto y-tunnukseni rekisteröitymisestä sekä joitakin muitakin papereitani. Näiden saavuttua teen sopimuksen tilitoimiston kanssa kirjanpitoni järjestämisestä.
Tässä vaiheessa ”liikeideanani” on yksinkertaisesti irrottaa jotkin tekemäni hintavertailut omaksi sivustokseen. Toivon, että näiden uusien sivustojen ja nykyisten hintavertailusivustojeni sekä tämän blogin yhteenlasketut tuotot riittäisivät tuomaan minulle muutaman kuukauden kuluessa jonkinlaisen järkevän toimeentulon.
Näiden lisäksi olen myös kehitellyt ystäväni Joonaksen kanssa hieman isompaa visiota. Lokakuun viimeiset kymmenen päivää kuluvatkin San Franciscossa ja Palo Altossa, jonne lähdemme esittelemään kesän ja syksyn aikana hiottua liikeideaamme. Tuolta reissulta on tarkoitus tarttua takkiin ainakin rutkasti motivaatiota. Tarkoituksenamme on julkaista palvelustamme jonkinlainen suljettu betaversio vielä ennen reissuun lähtöä.
Tiivistetysti olen siis pari päivää sitten romahduttanut vapaaehtoisesti tuloni alle puoleen entisestään. Mielialani on kuitenkin edelleen positiivisen puolella, vaikkakin hieman väsynyt.
Samannimistä blogia pitävä ja Tarkkamarkkaankin vieraskynän kirjoittanut Saituri on Radio Rockin aamuvieraana 14.10.2009 klo 09:00. Haastattelun aihepiirinä ovat erilaiset tavat, joilla suomalaisia huijataan.
Kääntäkää siis kaikki radionne Radio Rockin taajuudelle tämän viikon keskiviikkoaamuna kello yhdeksältä. Odotettavissa lienee erinomaista matskua.
Tuhannen euron säästöhaasteen toiseksi viimeisessä vinkissä kerroin Ramit Sethin tietoisen kuluttamisen suunnitelmasta. Tällaisen suunnitelman ideana on olla kevyempi vaihtoehto päivittäiselle kirjanpidolle. Olen nyt tehnyt ensimmäisen version omasta tietoisen kuluttamisen suunnitelmastani.
Aloitin suunnitelman tekemisen arvioimalla nettotuloikseni 1000 euroa kuukaudessa. Jaoin tämän jälkeen kulutukseni eri kategorioihin. Ramitin ohjeissa tuhlausrahaksi pitäisi asettaa 20 – 35 % nettotuloista. Minähän en tuhlaa (heh heh), joten tuhlausrahani ovat tässä suunnitelmassa vain 200 euroa kuukaudessa. Säästäväisyyden asetin tappiin samoin kuin kiinteät kustannukset. Suunnitelmani vastaa siis tällä hetkellä jonkinlaista kieroutuneen ihanteellista kuvaa todellisuudesta.
Jaoin kiinteät kulut kategorioihin Ramitin ohjeen mukaisesti. Hyödykkeet (sähkö, vesi, lämpö) samoin kuin Internet kuuluvat minulla vuokraan, joten näihin kohtiin tuli tyhjää. Muut kohdat täytin Ramitin neuvon mukaisesti ulkomuistista ja suunnilleen sinne päin. Lisäksi katsoin joitakin tietoja vanhoista kuiteista ja sopimuksista.
Lopputulos oli oheisen kuvan mukainen varsin kaunis nollasummabudjetti. Ramitin mallissa seuraavana vaiheena olisi suurimpien menoerien hienovarainen pienentäminen.
Täydellisyyteen pyrkivänä haluan kuitenkin selvittää, että kuinka rankasti tämä kaunis suunnitelma eroaa totuudesta. Todellisten menojeni selvittämiseksi olen tulostanut omat sekä avovaimoni tiliotteet viimeisen vuoden ajalta. Lisäksi latasin verkkopankista omat neljän kuukauden tilitapahtumani CSV-tiedostoina koneelleni. Minulla on myös käytössäni kaikki ostokuittimme elokuulta.
Katsotaan, että saanko tämän datamäärän analysoitua vai hukunko Ramitin varoituksen mukaisesti tehtävän mahdottomuuteen.
Tulen juuri Oral Hammaslääkärit -asemalta Hämeenlinnasta, jossa kävin hampaiden tarkastuksessa. Laskua maksaessani sain ilokseni kuulla, että heillä on menossa 7.10 – 30.10.2009 Suun perustutkimus -tarjous, jonkahinta ilman Kela-korvausta on 39,00 €. Kela-korvauksen suuruus oli 20,40 €.
Yksityisillä hammaslääkäreillä on kuitenkin (paha) tapa ottaa automaattisesti röntgenit, jotka maksoivat minulle 28,00 €. Kela-korvauksien jälkeen maksettavaa jäi yhteensä 39,44 €.
Jos siis hampaasi kaipaavat tarkastusta ja julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ei houkuttele, kannattaa soittaa oman kaupungin Oralille ja kysäistä josko sama tarjous olisi voimassa myös heillä.
Ps. Jos teet näin, kerro kommenteissa, että miten kävi.
