Petaa sänkysi joka aamu

Pedattu sänky on rikastumisen salaisuus
Pedattu sänky on rikastumisen salaisuus

Rakastan tätä vinkkiä. Tämä on niin sopivalla tavalla kahjo.

Olen törmännyt aivan liian monessa paikassa väitteeseen että sängyn petaaminen joka aamu johtaa menestykseen.

Charles Duhigg kirjoitti kutsui kirjassaan The power of habit sängyn petaamista yhdeksi tärkeimmistä tavoista:

Sängyn petaaminen aamuisin korreloi paremman tuottavuuden, suuremman hyvinvoinnin tunteen sekä paremman budjetissa pysymiskyvyn kanssa.

William H. McCraven sanoi puheessaan Texasin yliopiston vastavalmistuneille:

Jos haluat muuttaa maailmaa, aloita petaamalla sänkysi joka aamu. Jos petaat sänkysi joka aamu, olet suorittanut päivän ensimmäisen tehtävän. Se saa sinut tuntemaan itsesi ylpeäksi itsestäsi ja kannustaa sinua tekemään seuraavan tehtävän. Ja seuraavan. Ja seuraavan.

Päivän päättyessä tämä yksi suoritettu tehtävä on johtanut useisiin suoritettuihin tehtäviin.

Muita hyviä aamurutiineja ovat terveellisen aamupalan syöminen yhdessä perheen kanssa, meditointi, kuntoilu, päivän kolmen tärkeimmän tehtävän listaaminen sekä tiettyjen työtehtävien tekeminen ennen sähköpostin tai Internetin avaamista.

Yksi viimeisen parin vuoden suurimpia havaintojani on ollut kuinka tärkeitä tällaiset tavat tai rutiinit ovat.

Säästäminen ja vaurastuminenkin ovat pitkälti seurausta rutiineista.

Suomalaisten vararahastot

Benjamins
Benjamins

Sijoituskerho Facebook-ryhmässä tuli keskustelua vararahastoista ja pankkitalletuksista. Erehdyin sanomaan tuolla että keskimääräisellä kotitaloudella on talletuksia 20 000 eurolla. Tämä oli erehdys siksi että kuten opin, keskiarvo valehtelee talletuksissa todella rajusti.

Talletusten mediaanit ovat kotitalouksien tulokymmenyksien mukaan seuraavat:

I (pienituloisin 10 %) 1 200
II 2 000
III 2 000
IV 4 000
V 5 000
VI 5 500
VII 7 000
VIII 8 500
IX 11 200
X (suurituloisin 10 %) 21 000

Vasta suurituloisimmalla kymmenyksellä talletusten mediaani on noin 20 000 euroa. Hupsista.

Löysin kuitenkin (kiitos em. ryhmäläisille) Tilastokeskuksen datan. Koska varsinaisena keskustelun aiheena olivat vararahastot ja minulla on nyt data, laskin huvikseni miltä suomalaisten vararahastojen tilanne näyttää.

Suosituksen mukaan vararahaston suuruuden pitäisi olla 3-6 kuukauden nettotuloja vastaava summa rahaa. Vararahaston pitäisi olla talletuksina jotta sen saa tarvittaessa heti käyttöön.

Tilastokeskuksen datasta löytyi tieto talletuksista ja kotitalouksien käytettävissä olevista rahavaroista. Oletin lisäksi säästämisasteeksi nolla (todellisuus on keskimäärin -0,9 %).

Tämän perusteella tein seuraavan taulukon:

Kotitalouksien tulot, laskennalliset vararahastot ja talletukset tulokymmenyksen mukaan
Kotitalouksien tulot, laskennalliset vararahastot ja talletukset tulokymmenyksen mukaan

Mediaanien mukaan katsottuna suurituloisimmalla kymmenyksellä on talletettuna yli kolmen kuukauden menoja vastaava summa rahaa.

Tässä oletetaan sama säästämisaste kaikille kotitalouksille. Jos saisin vielä tuon säästämisasteen tietooni kotitalouksien tulokymmenyksien mukaan voisi taulukkoa tarkentaa. Ehkä tuokin löytyisi tuolta Tilastokeskuksen aarreaitasta kun vähän kaivaisi.

Warren Buffettin menestyksen salaisuus

No nyt se kertoi mun salaisuuden kaikille
No nyt se kertoi mun salaisuuden kaikille

Warren Buffettin menestyksen salaisuudeksi on tarjottu muun muassa seuraavia asioita:

  • Osta ja pidä -strategia
  • Valtavat taustatutkimukset
  • Hyvien johtajien tunnistaminen
  • Ostaminen vain jos yhtiö on aliarvostettu
  • Aggressiivisuus kun muut ovat pelokkaita

Jes, tämä on kuultu ennenkin. Kerro jotakin uutta.

Ei hätää, malta hetki. Kerron. Aluksi kuitenkin pari sanaa velkavivusta.

Piensijoittajat törmäävät velkavipuun yleensä asuntosijoittamisen yhteydessä.

Oletetaan että asuntosijoittaja ostaa asunnon 100 000 eurolla ja saisi asunnosta 5000 euron vuokratuoton vuodessa. Jos asuntosijoittaja ottaisikin lainaa 300 000 euroa ja laittaisi asuntoihin omaa rahaa tuon 100 000 euroa, hän saisi neljästä asunnosta 20 000 euron vuokratuoton. Velkavivun ansiosta 100 000 euroa tuottaa 5000 euron sijasta 20 000 euroa vuodessa. Velkavivun käyttöön liittyy kuitenkin kustannus ja riski.

Myös Warren Buffett käyttää sijoituksissaan velkavipua.

Warren Buffettin käyttämä velkavipu on jotakin… erilaista.

Buffettin luotsaaman yhtiön Berkshire Hathawayn tärkeimpiä omistuksia ovat vahinkovakuutusyhtiöt.

Vakuutusyhtiöt toimivat karkeasti niin että ne saavat rahaa nyt heti vakuutusmaksujen muodossa mutta joutuvat maksamaan vakuutuskorvauksia vasta vakuutusten sattuessa. Tällä välin vakuutusyhtiöt voivat sijoittaa nämä rahat.

Vakuutusyhtiöiden välisestä kovasta kilpailusta suurin osa vakuutusyhtiöistä tekee tuottonsa sijoituksista. Varsinainen vakuutustoiminta voi olla yhtiöille tappiollista.

Berkshire Hathawayn kohdalla tilanne on toinen. Vakuutusyhtiöiden vakuutustoiminta on voitollista.

Tämä johtaa siihen että Buffettin johtama Berkshire Hathaway voi käyttää sijoituksissaan velkavipua, joka ei maksa heille mitään ja johon ei sisälly riskiä. Päinvastoin, Berkshire Hathawaylle saa tästä rahaa.

Warren Buffett kertoi tämän suoraan vuoden 2016 kirjeessään sijoittajille:

Vakuutustoimialan vahinkovakuutussektori on ajanut kasvuamme vuodesta 1967 lähtien. Vuonna 1968 hankimme National Indemnityn sekä sen sisaryhtiön, National Fire & Marine, 8,6 miljoonalla dollarilla. Tänä päivänä National Indemnity on maailman suurin vahinkovakuutusyhtiö nettoarvolla laskettuna.

Yksi syy miksi vahinkovakuutusliiketoiminta kiehtoo meitä ovat sen taloudelliset erityispiirteet. Vahinkovakuuttajat saavat vakuutusmaksut etukäteen ja maksavat niistä korvaukset myöhemmin. Äärimmäisissä tapauksissa, kuten asbestille altistumiseen liittyvissä korvauksissa, maksut voivat ajoittua useille vuosikymmenille.

Tämä kerää-nyt, maksa-myöhemmin -malli jättää vahinkovakuutusyhtiöille säilytettäväksi suuret määrät rahaa – rahaa jota kutsumme floatiksi – joka päätyy viimein muille.

Tällä välin vakuutusyhtiöt voivat sijoittaa tämän floatin omaksi edukseen. Vaikka yksittäiset vakuutussopimukset ja -korvaukset tulevat ja menevät, vakuutusyhtiön säilyttämän floatin määrä säilyy melko vakiona suhteessa vakuutusmaksuihin.

Buffett jatkaa:

Jos [asiakkailtamme saamamme] vakuutusmaksut ylittävät kulumme ja tappiomme, vakuutustoimintamme rekisteröi voiton joka lisätään floatin sijoitustoiminnan tuottoihin. Kun saamme tällaista voittoa, pääsemme nauttimaan ilmaisen rahan käytöstä – ja mikä parempaa, meille maksetaan sen säilyttämisestä.

Yksi Berkshire Hathawayn ja tätä kautta myös Warren Buffettin menestyksen salaisuuksia onkin Berkshire Hathwayn pohjalla oleva vakuutusliiketoiminta.

Vakuutusliiketoiminnan ansiosta Warren Buffett on voinut tehdä sijoituksia velkavivulla ilman velkavivun kustannuksia ja riskiä.

Sipilän kuoret

Hyvä diili, hyvä diili
Hyvä diili, hyvä diili

Kaverini kysyi mielipidettäni vakuutuskuorista.

Vakuutuskuoret eivät ole halpoja

Vakuutuskuoren kulut voivat olla yli kaksi prosenttia sijoitetusta pääomasta vuodessa.

Vakuutuskuorten kulut voivat olla verohyötyjä korkeammat

Vakuutuskuoren verohyödyt ovat teoreettisia.

Kim ja Tom Lindström kirjoittivat aiheesta Nordnetin blogissa:

Vertailemalla kymmenvuotista otsikoissa olleen kapitalisaatiosopimuksen kaltaista sijoitusta sijoitukseen ilman vakuutuskuorta, tulisi tuoton olla vähintään 16 prosenttia vuodessa, jotta kapitalisaatiosopimus kannattaisi.

[…]

Vertailemalla edellä mainittua tuottoa osta ja pidä -sijoittajan tuottoon, olisi jälkimmäinen saanut 21 prosenttia korkeamman tuoton verojen jälkeen.

Sijoitusten tappioita ei voi vähentää verotuksessa

Vakuutuskuoren veroedulla on kääntöpuolensa. Jos kuoren sisällä olevat sijoitukset tuottavatkin tappioita, ei näitä tappioita voi vähentää verotuksessa.

Sijoittaminen kuoren sisällä voi olla rajoitettua

Vakuutuskuorissa voi olla erilaisia rajoitteita sille mitä niiden sisään voi ostaa.

Esimerkiksi pankkien myymissä vakuutuskuorissa voi sijoittaa vain pankkikonsernin omiin rahastoihin.

Kuori voi ajaa käymään liikaa kauppaa

Kuoren ostaminen voi ajaa sijoittamaan käymään kauppaa vain siksi että siitä saa veroetua.

Verojen lisäksi kaupankäynnissä on muitakin kuluja.

Sijoittajalle syntyy kuluja mm. välityspalkkioista, osto- ja myyntihintojen välisestä erotuksesta sekä rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkioista.

Kaupankäyntikulut kuoren sisällä ovat yleensä kalliita

Kaupankäyntikulut vakuutuskuoren sisällä ovat yleensä kalliita. Aki Pyysing kirjoitti Sijoitustiedon blogissaan että vakutuuskuoren sisällä välityspalkkio voi olla jopa 0,4 %.

Kuoriin sisältyy poliittinen riski

Vakuutuskuorilla on tällä hetkellä joitakin veroetuja. Mikään ei takaa että näin on myös tulevaisuudessa.

Vaikka veroetu poistuisi, varoja ei välttämättä saa ulos kuoresta, ainakaan ilman lisäkuluja.

Vakuutuskuori on hys hys -juttu

Kim ja Tom Lindström kirjoittivat Nordnetin blogissa:

Huvittavaa kyllä suomalaiset ovat valmiita maksamaan lähes mitä tahansa välttääkseen veroja, jopa enemmän kuin mitä he voivat säästää veroissa.

En tiedä. Kai siinä on jotakin jännää kun saa miettiä yhdessä oman sijoitusneuvojan kanssa miten verottajaa voi koijata.

Se että Sipilällä on vakuutuskuori ei tee siitä fiksua

Sijoituspäätöksiä ei kannata tehdä sen perusteella että joku muukin tekee niin.

Ainoastaan Juha Sipilä itse tietää miksi hän osti vakuutuskuoren. Vähän eppäilen että Sipilän motiivina eivät olleet veroedut.

Indeksirahaston kasvuosuus ajaa saman asian halvemmalla

Indeksirahaston kasvuosuudet sijoittavat tuottonsa edelleen ilman veroseuraamuksia.

Jos sijoituksia ei ole tarkoitus veivata jatkuvasti, kääntäisin itse katseen (taas kerran) indeksirahastojen suuntaan.

Kysymyksiä palkkaavalle esimiehelle

Kuva liittyy
Kuva liittyy

Olin tänään itse työnhakijana. Omien työnhakuvinkkieni mukaisesti soitin palkkaavalle esimiehelle.

Alla on listattuna kysymykset joita puhelimessa häneltä kysyin. Laitan nämä tänne lähinnä itseäni varten. Ehkä näistä on apua jollekin muullekin.

Missä mennään palkkausprosessissa?

Halusin tietää onko paikka jo käytännössä täytetty.

Onko tämä uusi tehtävä? Kuka sitä teki aiemmin?

Tämä auttaa ymmärtämään paremmin työtehtävää.

Mitkä työkalut siellä on käytössä?

Olin tehnyt jo etukäteen taustatyötä. Tämä auttoi minua ymmärtämään vielä paremmin työnantajan tarpeita.

Kuka huolehtii sivustojen teknisestä kehityksestä?

Sama kuin edellinen.

Mikä on suurin haaste?

Sama kuin edellinen.

Mitä pidetään hyvänä tuloksena?

Selvitin tällä miten onnistumistani mitataan. Kysyin myös yleisesti KPI:stä joita yrityksessä käytetään tulosten mittaamisessa.

Minkälaisia onnistumisia teillä on ollut aiemmin?

Tämä oli jatkokysymys liittyen tuloksiin.

Mitä ongelmia on ollut muissa työtä hakeneissa?

En käyttänyt aivan näitä sanoja. Pyrin selvittämään miksi ketään ei ole vielä palkattu.

Keitä kumppanuudet ovat?

Työpaikkailmoituksessa viitattiin siihen että töitä tehdään kumppaneiden kanssa. Kysyin keitä nämä yritykset ovat.

(Vaikutanko taustani perusteella sopivalta?)

Tätä minun ei tarvinnut kysyä suoraan. Palkkaava esimies kysyi myös minulta paljon.

Minkä tyyppisiä palkkatoiveita odotatte?

Työhakemuksessa pyydettiin palkkatoivetta. Kysyin suoraan minkälaisia palkkatoiveita odotetaan. Tämän kysymistä ei yleensä suositella. Otin tässä tietoisesti riskin.

Ps. Oli muuten todella mielenkiintoinen paikka minua kiinnostavalla alalla erittäin miellyttävän tuntuisessa yrityksessä.

Osakkeiden ostaminen ei ole (oikeastaan) sijoittamista

We don't create shit, we don't build anything.
We don’t create shit, we don’t build anything.

Luin eilen Orcam Financial Group -sijoitusyhtiön perustajan Cullen Rochen kirjoitusta Understanding modern portfolio construction.

Tässä hän esitti mielenkiintoisen ajatuksen siitä että pörssiosakkeisiin sijoittaminen ei ole oikeastaan sijoittamista. Samalla hän puki sanoiksi jotakin jota olen pohtinut tässä viimeisen parin päivän aikana.

Tuotantotalouden peruskurssilla opetettiin että sijoittaminen on sitä kun yritykset käyttävät rahaa johonkin, jonka tavoitteena on tuoda yritykselle enemmän rahaa tulevaisuudessa. Yritykset arvioivat sijoitusten kannattavuutta esimerkiksi nettonykyarvolaskelmilla.

Tyypillisiä yrityksen tekemiä sijoituksia ovat uuden koneen ostaminen, tuotantolinjan uusiminen tai uuden tehtaan rakentaminen.

Suomen kielessä yritysten tekemiä sijoituksia kutsutaan investoinneiksi. Englannissa nämä ovat sama sana, investment.

Jos yrityksen omat varat eivät riitä investoinnin tekemiseen, täytyy yrityksen hakea investoinnille ulkopuolista rahoitusta.

Yksityisyrittäjän ulkopuolisen rahoituksen lähde voi olla yrittäjän itsensä oma luottokortti. Suuremmat yritykset voivat hankkia rahoitusta investoinneille järjestämällä osakeannin tai laskemalla liikkeelle joukkovelkakirjalainoja.

Cullen Rochen ajatus on että osakkeiden tai joukkovelkakirjalainojen merkitseminen ei oikeastaan ole sijoittamista. ”Sijoittaja” pikemminkin kohdentaa omat säästönsä uudelleen. Sen sijaan että hän pitäisi varansa käteisenä, hän pitääkin ne osakkeina tai yritysten velkakirjoina.

Edelleen suurimmalle osalle meistä se mitä me kutsumme sijoittamiseksi on osakkeiden ja lainojen ostamista jälkimarkkinoilta jonkin oman taloudellisen tavoitteemme saavuttamiseksi.

Cullen Roche argumentoi että yrityksen tekemillä investoinneilla ja sijoittajien sijoituksilla on ainakin kolme eroa.

Ensinnäkin, yritysten tekemiin investointeihin sisältyy korkea riski. Vain harvat yritysten investoinnit onnistuvat.

Toisekseen, yritysten investoinnit auttavat luomaan jotakin uutta tulevaisuudessa. Kun säästäjä sijoittaa rahojaan, ostaa hän yleensä jo liikkeelle laskettuja rahoitusinstrumentteja.

Ja siinä missä sijoittajat antavat osakkeille ja velkakirjoille hinnan lyhyellä tähtäimellä, luovat yrittäjät ne edellytykset jotka mahdollistavat näiden rahoitusinstrumenttien tuotot pitkällä aikavälillä. Benjamin Graham muotoili saman asian sanomalla että lyhyellä aikavälillä osakemarkkinat ovat äänestysmekanismi, pitkällä aikavälillä punnitusmekanismi.

Investointeja tekevä yrittäjä voi luoda jotakin aidosti uutta. Jälkimarkkinoilla toimivat sijoittajat vain vaihtavat rahoitusinstrumentteja keskenään saaden sijoituksilleen rahoitusmarkkinoiden tuoton.

Nordnetin osakestrategi sanoi pari päivää sitten lehdessä että ”yritystoiminnan harjoittaminen tai startup-sijoitus mahdollistavat aikaisen eläkkeelle jäämisen kyvykkäimmille”.

Ja tämä se tämän blogijutun ydin olikin.

Näin haet töitä

Kampaus, asu, kukkakimppu, koru...
Kampaus, asu, kukkakimppu, koru…

Koska olen joskus palkannut työntekijöitä, minulta kysytään jonkun verran vinkkejä työnhakuun. Nämä on suunnattu lähinnä korkeakouluopiskelijoille. Ehkä joku muukin saa näistä jotakin irti.

Unohda työkkäri

Työvoimatoimistot välittävät työntekijöitä manuaaliseen työhön, joka ei vaadi suurta älykkyyttä eikä korkeaa koulutusta.

Jos olet korkeakouluopiskelija ja etsit töitä työvoimatoimiston sivuilta, jotakin on vakavasti pielessä.

Tee referenssiprojekti joka osoittaa käytännössä mitä osaat

Osoita osaamisesi konkreettisesti referenssiprojektilla. Ennen vanhaan tällaista taidettiin kutsua kisällinnäytteeksi.

Jos haluat vaikkapa mobiilipelien kehittäjäksi, tee toimiva mobiilipeli.

Teoriassa opinnäytetyön pitäisi olla osoitus opiskelijan osaamisesta. Käytännössä korkeakoulujen opinnäytetöillä ei ole työnhaussa juuri mitään arvoa.

Hae opiskelijajärjestöön

Opiskelija-aktiivin on lähes mahdotonta olla työllistymättä. Jos et jo kuulu sellaiseen, hae johonkin opiskelijajärjestöön. Tämä voi olla vaikkapa killan hallitus, edustajisto tai jokin harrastusjärjestö.

Jos oman alasi opiskelijoilla ei ole kiltaa tai et löydä sopivaa järjestöä itsellesi, perusta sellainen.

Käy rekrytointimessuilla

Rekrytointimessut ovat erinomainen tapa tavata nopeasti suuri määrä potentiaalisten työnantajien edustajia.

Jos omassa koulussasi tai paikkakunnallasi ei järjestetä rekrytointimessuja, mene kuokkimaan muiden koulujen messuille.

Kun keskustelet työnantajien edustajien kanssa, ota heidän nimensä ylös. Pyydä heiltä sellaisten esimiesten nimiä, jotka voisivat palkata sinut. Kun soitat henkilöille joiden nimet sait, kerro sen henkilön nimi jonka kanssa keskustelit jo aiemmin.

Soita työnantajalle

Työhakemusten tekeminen ei ole töiden hakemista.

Jos et ole puhunut palkkaavan esimiehen kanssa puhelimessa tai kasvotusten, et ole hakenut töitä. Olet ainoastaan lähettänyt työhakemuksia.

Ymmärrä että kukaan ei voi lukea ajatuksiasi

Kun haet töitä, olet myymässä itseäsi. Myyjänä sinun pitää tehdä ostaminen asiakkaalle mahdollisimman helpoksi.

Työnantajilla ei ole laitetta, joka lukisi ajatuksesi.

Sinun tulee tuoda itse omat vahvuutesi selkeästi esiin. Sinun pitää puhua eduista, ei ominaisuuksista. Sinun tulee näyttää hyvältä.

Neljällä viidestä työnhakijasta ei ole edellytyksiä saada työpaikkaa. Kunnes olet toisin todistanut, kuulut näiden kelvottomien joukkoon.

Käytä työnantajan omia sanoja

Kun teet työhakemusta, käytä työnantajan omia sanoja. Tee tätä varten taustatutkimusta.

Puhu puhelimessa palkkaavan esimiehen kanssa. Lue yrityksen verkkosivut. Käy lukemassa mitä tässä työpaikassa olevat ihmiset kirjoittavat työstään LinkedIniin. Keskustele tulevien työkavereidesi kanssa alan tapaamisissa.

Kysy hyviä kysymyksiä. Kuuntele mitä ihmiset vastaavat. Ota heidän käyttämänsä sanat ylös ja käytä niitä hakemuksessasi.

Optimoi tarvittaessa hakemus koneita varten

Jotkut isot työnantajat käyvät hakemukset läpi koneellisesti. Jos olet hakemassa vaikkapa PHP-koodariksi eikä hakemuksestasi löydy perusmuodossa termejä PHP5, MySQL ja Ajax, hakemuksesi voidaan hylätä.

Sama pätee työnantajiin jotka käyttävät työnhaussa rekrytointiyrityksiä. Valitettavan usein nämä yritykset vain tarkistavat että työhakemuksesta löytyy oikeat avainsanat. Jos et ole laittanut näitä avainsanoja hakemukseesi, olet ulkona.

Tee jokaiseen työpaikkaan eri hakemus

Työhakemuksen kantava ajatuksena on kertoa tarina, joka selittää miksi sinun koko aiempi elämäsi on ollut valmistautumista juuri tätä työpaikkaa varten. Et voi kertoa tällaista tarinaa lähettämällä saman CV:n ja hakemuksen usealle eri työnantajalle.

Älä ainakaan laita työhakemuksen otsikkoon väärän työnantajan nimeä.

Opettele kirjoittamaan suomea

Monet valkokaulustyöt ovat käytännössä suomenkielisen, kirjallisen tekstin tuottamista.

Jos et osaa kirjoittaa suomea, opettele. Yritä kirjoittaa edes minua* paremmin.

Lähde yrittäjäksi

Lähes jokainen ammatti on jollakin tasolla myyntityötä. Myyntityö taas ei ole kovin kaukana yrittämisestä.

Yksi tapa hakea töitä on töiden hakemisen sijasta myydä omaa osaamista potentiaalisille työnantajille yrittäjänä. Voit mennä jopa niin pitkälle että myyt omaa osaamistasi suoraan työnantajan asiakkaille.

Yritysten raison d’être on loppujen lopuksi… no, annetaan Economist-lehden kertoa:

Suurin osa ihmisistä elää tänä päivänä markkinataloudessa. Suunnitelmatalous muistetaan yhtenä 1900-luvun suurimmista taloudellisista katastrofeista. Tästä huolimatta suurin osa ihmisistä viettää elämänsä työskennellen suunnitelmataloudellisissa byrokratioissa.

[…]

[Ronald Coasen] keskeinen havainto oli että yritykset ovat olemassa koska jatkuva markkinoille meneminen aiheuttaa korkeita transaktiokustannuksia.

Vain kolme aikaavievää toimintoa mainitaksemme täytyy palkata työntekijöitä, neuvotella sopimuksia ja valvoa sopimusten noudattamista.

Yritys on pohjimmiltaan väline pitkäaikaisten sopimusten luomiseen tilanteessa jossa lyhytaikaiset sopimukset ovat liian vaivalloisia.

Jos pystyt tekemään lyhytaikaisen sopimuksen solmimisen vaivalloisen sijasta helpoksi, voit ehkä ulkoistaa oman tulevan työtehtäväsi itsellesi jo ennen työpaikan saamista.

* Terveisiä ankkalammikolta.

Linkit:

Miksi yritykset ovat olemassa? (Economist)

Ratkaise helppoja ongelmia

Tätä en osaisi
Tätä en osaisi

Tim Ferriss lainaa Seth Godinia kirjassaan Tools of titans:

Jos mietit sitä kuinka hankalaa on työntää yritystä ylämäkeen, varsinkin kun olet juuri aloittamassa, yksi vastaus on sanoa: ”Miksi et aloittaisi toista yritystä, yritystä jota voit työntää alamäkeen?”

Ystäväni Lynn Gordon on loistava ajattelija ja suunnittelija. Hän suunnitteli vuosien ajan leluja ja tekstiilejä taaperoiden äideille. USA:n jokainen lelufirma oli ilkeä hänelle, hylkäsi hänet eikä halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Sanoin hänelle:

”Lynn, tämä on yksinkertaista. Lelufirmat eivät pidä lelusuunnittelijoista. Niitä ei ole organisoitu tekemään bisnestä lelusuunnittelijoiden kanssa. Ne eivät toivo että lelusuunnittelijat lähestyvät heitä.

Tule kanssani kirjabisnekseen. Koska kirjabisneksessä on todella älykkäitä, alipalkattuja ihmisiä jotka heräävät joka päivä odottaen että seuraava idea tipahtaisi heidän työpöydälleen. He ovat halukkaita ostamaan mitä sinulla on myydä.”

Ja kahden kuukauden kuluttua hän suunnitteli 52-sarjan aktiviteettikortit ja myi [lopulta] yli 5 miljoonaa korttipakkaa.

Reid Hoffman sanoo samassa kirjassa seuraavasti:

Olen oppinut että osa liiketoimintastrategiaa on ratkaista yksinkertaisin, helpoin ja arvokkain ongelma.

Nämä ajatukset saivat minut miettimään sitä kuinka hankalilla tavoilla olen itse yrittänyt tehdä rahaa.

Joskus ongelma jota olen yrittänyt ratkaista ei ole ollut kovinkaan arvokas. Hyvä indikaatio ongelman arvottomuudesta on että ihmiset eivät halua maksaa sen ratkaisemisesta.

Joskus taas ratkaisemani ongelma on ollut selkeästi arvokas. Olen kuitenkin syyllistynyt useamman kuin kerran siihen että olen tehnyt elämäni tahallaan hankalammaksi kuin sen tarvitsisi olla.

Olen pohtinut tätä pari päivää. Totesin että on monia erittäin arvokkaita ongelmia joiden ratkaiseminen olisi nimenomaan minulle helppoa, jopa triviaalia.

Tämä ei tarkoita etteikö minun kannattaisi pyrkiä ratkaisemaan hankalia ongelmia. Jotkut ongelmat ovat hankalia muille mutta helppoja minulle.

Nyt kun vielä muistaisin tämän viisauden jatkossakin.

Pascalin veto vai paska vedätys

Raha on löysässä
Raha on löysässä

Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri.

Ensimmäisiä asioita minkä aloittelevat sijoittajat oppivat on että riski ja tuotto seuraavat toisiaan. Tämä on periaatteessa ihan oikein.

Valitettavasti aivan järkyttävän moni sijoittaja käyttää tätä nyrkkisääntöä perusteluna typerille sijoituksille.

Sijoituksen riskisyys ei tarkoita että sen odotetut tuotot ovat korkeat. Sijoituksen riskisyys voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että sijoitus on täysin, totaalisen, ehdottoman typerä.

Kyllä, portfolioteorian mukaan pienen osan sijoitussummasta voi käyttää riskisempiin sijoituskohteisiin.

Ei, tämä ei tarkoita sitä että sinun kannattaa sijoittaa rahojasi vivutettuun long/short -rahastoon, asuntorahastoon, erikoisrahastoon tai jos olet lätkänpelaaja, kaverisi uuteen ravintolaan.

Suurin osa riskisenä mainostetuista sijoituksista ei ole mitään muuta kuin rahastoyhtiöiden tapa perustella rahaston järkyttäviä kuluja. You know, no pain, no gain! 

Lisäksi valitettavan usein riskisenä mainostetuiden sijoitusten järkyttävät kulut syövät edes teoreettisen mahdollisuuden tuottoon.

Sijoittaessaan tällaiseen ”riskiseen” sijoitukseen, sijoittaja lyö omasta mielestään Pascalin vedon (ks. pelurin todistus yllä). Koska on olemassa pieni todennäköisyys että sijoituksen tuotto voi olla jäätävä, kannattaa sijoitus tehdä. Todennäköisempää on että kyseessä on paska vedätys.

Jos joku tulee tarjoamaan sinulle riskistä sijoitusta jonka odotettu tuotto on korkea, juokse. Juokse lujaa.

Ps. Tiedän, tiedän. Tätä mahdollisuutta tarjottiin sinulle siksi että olet high net worth individual. Eivät normaalit sijoittajat pääse käsiksi tällaisiin diileihin. Sinä olet A-luokkaa. Sinulla on niin paljon sijoituksia että olet nyt ammattimainen sijoittaja. Hedge-rahastot ja johdannaisinstrumentit ovat jotakin josta vain rikkaat pääsevät nauttimaan. Dream on.